sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Lauri Timonen

Kirjailija ja elokuvakriitikko. Työskennellyt toimittajana vuodesta 2000. Tärkeimpinä foorumeina Filmihullu ja Hiidenkivi.

1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. No Direction Home: Bob Dylan (Martin Scorsese, Iso-Britannia/Yhdysvallat/Japani, 2005)
3. Broken Flowers (Jim Jarmusch, Yhdysvallat/Ranska, 2005)
4. The Wrestler – painija (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2008)
5. Two-Legged Horse (Asbe du-pa; Samira Makhmalbaf, Iran, 2008)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Sininen laulu – Suomen taiteiden tarina (Peter von Bagh, 2003)
3. Tuulikaappimaa (Matti Ijäs, 2003)


1. ”Sikäli kun melodraama on elokuvan lajeista kaunein ja yleinen moraalinen vaade edellyttää elokuvataiteelta myös yhteiskunnallista ja poliittista maailmankatsomusta, toteutuu tämä casablancalainen yhtälö hienoimmin nimenomaan Miehessä vailla menneisyyttä. Kaurismäki on vakiinnuttanut asemansa maailman elokuvan eturivissä, samalla kun monet viime vuosituhannen lopun mestariohjaajat (Almodóvar, Lynch, Kiarostami, Scorsese, Tarantino, Trier...) ovat hyytyneet 2000-luvulla lähes keskinkertaisuuden asteelle tai tulleet oman ’ominaislaatunsa’ tukehduttamiksi.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti