Helena Ylänen

Helsingin Sanomien elokuvatoimittajana vuodesta 1979 vuoteen 2005. Oli lehden kriitikkona jo ennen elokuvatoimittajan työtä. Kritiikkikokoelma Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle ilmestyi vuonna 2006.

1. Meidän musiikkimme (Jean-Luc Godard, Ranska/Sveitsi, 2004)
2. In Praise of Love (Éloge de l’amour; Jean-Luc Godard, Ranska/Sveitsi, 2001)
3. Million Dollar Baby (Clint Eastwood, Yhdysvallat, 2004)
4. Puhu hänelle (Pedro Almodóvar, Espanja, 2002)
5. WALL-E (Andrew Stanton, Yhdysvallat, 2008)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Maa (Veikko Aaltonen, 2001)
3. Haaveiden kehä (Matti Ijäs, 2002)


1.–2. ”Minulle 2000-luvun tärkeimmät elokuvat sekä sisällöltään että tyylillisesti. Kummassakin aiheena ovat sota/politiikka ja niiden näkyminen ihmisissä silloinkin kun konfliktit ovat ohitse. Ensin mainittu [Meidän musiikkimme] on kolmiosainen draama-dokumentti (tosi asiassa tätä pitäisi ehkä kutsua näytellyksi dokumentiksi) Sarajevosta, siellä tapahtuneiden vaiheiden opetuksista ja seuraamuksista. Jälkimmäinen [In Praise of Love/Éloge de l’amour] kuvaa eurooppalaisten taistelua omasta historiastaan ja muististaan/muistoistaan amerikkalaisten kaikkialle tunkeutuvia haltuunottoja ja tulkintoja vastaan. Molemmissa draama- ja dokumenttielokuva toteutetaan samalla, raikkaalla, kulloisenkin hetken tallentavalla suoruudella.”
3. ”Järkyttävä tragedia, jonka varsinaisena teemana on uskaltaminen.”
4. ”Todella omintakeinen ja rohkean uskaliaasti toteutettu, ennalta-arvaamaton elokuvadraama.”
5. ”Amerikkalainen animaatio vanhanaikaisesta pikkumiehestä (kone) uudessa maailmassa, etsimässä rakkautta.”

-------------------

1. ”Ei elokuva tämän paremmaksi tule. Se on yksinkertainen, selkeä ja kertoo ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista – kyvystä yhteisöllisyyteen ja pyrkimyksistä rakastaa. Aki Kaurismäellä on suomalaisessa elokuvassa ainutlaatuinen kyky ilmaista hellyyttä ja luottamusta päähenkilöitään ja siis ylipäätään ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan.”
2. ”Dokumentti suomalaisista maanviljelijäperheistä. Näin riidattomasta elokuvasta on pakko pitää ja sitä arvostaa.”
3. ”Tragikomedia suvusta, joka on omistautunut nyrkkeilylle. Matti Ijäksellä on merkillepantava kyky ottaa käsikirjoituksen sisältämät tarkoitukset haltuunsa. Hän ei vain kerro tarinaa, vaan hän tietää, miksi hän ko. tarinaa kertoo.”