sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Sakari Määttä

Elitisti.netin elokuvakriitikko.

1. Zeitgeist: The Movie (Peter Joseph, Yhdysvallat, 2007)
2. Perikato (Oliver Hirschbiegel, Saksa/Italia, 2004)
3. The Death of Mr. Lazarescu (Moartea domnului Lazarescu; Cristi Puiu, Romania, 2005)
4. Grindhouse: Death Proof (Quentin Tarantino, Yhdysvallat, 2007)
5. Viisi vuodenaikaa (Kim Ki-duk, Etelä-Korea/Saksa, 2003)
-------------------
1. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)
2. Muukalainen (Jukka-Pekka Valkeapää, Suomi/Saksa/Viro/Iso-Britannia, 2009)
3. Autobonus (Mika Ronkainen, 2001)


1. ”Kolmeen osaan jaettu dokumentti kertoo muutamasta itsestäänselvästä asiasta, joihin normaalissa elämässä ei kuitenkaan tavallisesti kiinnitetä huomiota. Pitkästä kestosta huolimatta melkeinpä hypnoottinen Zeitgeist toimii todella hyvin ja herättää ajatuksia ja keskustelua pitkäksi aikaa. Elokuvassa yhdistyy taidokas toteutus, hallittu leikkaus ja rytmitys sekä erityisen mielenkiintoinen aihe. Zeitgeist ja jatko-osa Zeitgeist: Addendum (2008) ovat ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa aivan jokaiselle. On vaikeaa kuvitella, että jokin muu elokuva voisi mennä Zeitgeistin ohi vuosikymmenen parhaan elokuvan paikalle.”
3. ”Aina yhtä ajankohtainen aihe todella vakuuttavassa elokuvassa. Järkkymätöntä ohjaustyöskentelyä täydellistää pääosa Ion Fiscuteanun suoritus. Harvoja elokuvia, joissa pitkä kesto toimii elokuvallisena tehokeinona.”
4. ”Herätti uudelleen eloon laajemman kiinnostuksen Grindhouse-elokuvia kohtaan ja sen ansiosta nykyisin on helposti saatavilla todella obskuurejakin genrenimikkeitä. Death Proof ei todellakaan ollut Tarantinolle mikään välityö, vaan yksi hänen parhaista elokuvistaan.”

-------------------

1. ”Tolstoin tarinasta innostustaan ammentava kitkerän pessimistinen Paha Maa erottuu erityisen hyvin edukseen vuosikymmenen aikana Suomessa tehtyjen valtavirtaelokuvien massasta (jos Aleksi Mäkelän Häjyt olisi tehty vuotta myöhemmin, niin se toki löytyisi tältä listalta!). Paha Maa vetoaa suomalaisiin, mutta onnistui ymmärrettävän hyvin kansainvälisestikin. Suomalaisten näyttelijöiden senhetkinen parhaimmisto, yksinkertaisuudessaan sujuva tarina, hallittu ohjaus ja laadukas kuvaus nostavat Pahan Maan ykköspaikalle.”
2. ”Vähäeleinen Muukalainen on hiukan riittämättömästä tarinastaan huolimatta ansainnut paikkansa listalla. Tuomo Hutrin aivan omaa luokkaansa oleva kuvaus on hienointa mitä suomalaisessa elokuvassa on nähty pitkiin aikoihin. Luonto on elokuvassa suuressa osassa ja ohjaajan luoma hieman kauhuelokuvamainen tunnelma alati läsnä.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti