sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Jari Mustonen

Toiminut kriitikkona syksystä 2003 alkaen. Nykyiset julkaisufoorumit: Elitisti.net, Blood Ceremony Magazine. Erikoistunut 60–70 -lukujen eurooppalaiseen elokuvaan.

1. Master and Commander: Maailman laidalla (Peter Weir, Yhdysvallat, 2003)
2. Perikato (Oliver Hirschbiegel, Saksa/Italia, 2004)
3. Battle Royale (Kinji Fukasaku, Japani, 2000)
4. The Snow Walker (Charles Martin Smith, Kanada, 2003)
5. Bully (Larry Clark, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
-------------------
1. Pieniä eroja (Mari Rantasila, 2002)
2. Autobonus (Mika Ronkainen, 2001)
3. Kansalainen Jussila (Saku Pollari, 2006)


1. ”Elokuvallaan Huviretki hirttopaikalle aikoinaan säväyttänyt vanhan kaartin ohjaajataituri Peter Weir toi 2000-luvulle väkevän klassisen seikkailun, jossa yhdistyvät luonnon armottomuus, historia sekä luonnontieteiden nousu. Humanistinen kuvaus miesten välisestä ystävyydestä.”
2. ”Oliver Hirschbiegelin Der Untergang katsoo ihmiskunnan lähihistoriaan ja antaa kulttuurin ikonisoimalle pahalle ihmisen kasvot. Tässä häntä auttavat voimakkaat roolisuoritukset sekä vaikuttavaan elokuvakerrontaan kyennyt tiimi.”
3. ”2000-luvulta muistetaan monta japanilaista elokuvaa. Vuosituhannen alun sensaation tarjosi kuitenkin 70-vuotias Kinji Fukasaku, joka (jälleen kerran) tuuletti pinttynyttä länsimaista elokuvakerrontaa luoden aikansa populaarikulttuuria.”
4. ”Nicolas Roegin Walkaboutin jalanjäljissä kulkeva elokuva vie katsojan arktiselle tundralle. Rajattujen mahdollisuuksien keskellä ihmisen identiteettiä alkaa leimata halu selviytyä. Tällöin myös ympäröivä maailma saa uudenlaiset kasvot .”
5. ”Larry Clarkin pienimuotoinen Bully tulkitsee hyvin omaleimaisella tavalla ihmisen omaa identiteettiä korostavan, tunnekylmän maailman arvottomuutta ja kykenemättömyyttä empatiaan. Tyhjä yhteiskunta kasvattaa tyhjiä nuoria.”

-------------------

1. ”Mari Rantasilan humaani elokuva eroista ja tabuista eri yhteiskunta-asetelmien välillä. Suomalainen elokuva, joka kohtelee katsojia kuin aikuista ihmistä.”
2. ”Dokumentti toisenlaisista unelmista. Mika Ronkainen kuvaa tietoisen karrikoiden itsepetoksen inhimillistä puolta. Mistä unelmat syntyvät ja miksi niitä on joskus niin vaikea kaataa.”
3. ”Saku Pollarin lööppiviihdettä, myötähäpeää ja sairaalloista kunnianhimoa hyödyntävä dokumentti (tai yhteiskuntadraama), joka on sitä itseään: sairaalloista tirkistelyä tirkistelyn vuoksi.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti