Vuosikymmenen elokuvat

Marko Ahonen

2010-02-07T02:16:00.003+02:00

Keskisuomalaisen ja muutaman muun Sisä-Suomen sanomalehden tv- ja elokuvakriitikko.

1. Grizzly Man (Werner Herzog, Yhdysvallat, 2005)
2. Old Boy (Chan-wook Park, Etelä-Korea, 2003)
3. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
4. Henkien kätkemä (Hayao Miyazaki, Japani, 2001)
5. WALL-E (Andrew Stanton, Yhdysvallat, 2008)
-------------------
–

1. ”Tämä tarina on tosi.”
2. ”Kaikkien aikojen parhaita kostotarinoita.”
3. ”Realismin ja fantasian täydellinen liitto.”
4. ”Miyazaki ei tee vain elokuvia. Hän tekee maailmasta paremman paikan elää.”
5. ”Pixar luottaa katsojan älykkyyteen ja menestyy. Voisiko tästä kenties ottaa muutkin mallia?”

Ja lista jatkuu:
6. Jumalan kaupunki (Fernando Meirelles, Brasilia/Ranska/Saksa/Yhdysvallat, 2002)
”Kamala härdelli ja pirun vaikuttava myös.”
7. Kill Bill (Quentin Tarantino, Yhdysvallat/Japani, 2003–2004)
”Tarantino on meikäläisiä, niin se vain on.”
8. Menetetty maa (Ethan Coen & Joel Coen, Yhdysvallat, 2007)
”En haluaisi elää maailmassa, jossa Coenit eivät tee elokuvia.”
9. Moon (Duncan Jones, Iso-Britannia, 2009)
”Kukaan ei nähnyt, silti kaikki kehuvat, aivan aiheesta.”
10. Yön ritari (Christopher Nolan, Yhdysvallat, 2008)
”Pistäkäähän paremmaksi, jos osaatte, muut supersankarit.”

Atte Alhainen

2010-02-07T02:14:00.003+02:00

Allerin tv-toimituksen toimittaja. Aloitti videoesittelyjen tekemisen jo 11-vuotiaana Riihimäen Sanomiin. 7 päivää -lehden tv-toimittajaksi vuonna 1998. Nykyään tekstejä julkaistaan mm. Katso-lehdessä sekä Telvis.fi-nettisivustolla.

1. Gladiator (Ridley Scott, Yhdysvallat, 2000)
2. Yön ritari (Christopher Nolan, Yhdysvallat, 2008)
3. Sin City (Quentin Tarantino, Frank Miller & Robert Rodriguez, Yhdysvallat, 2005)
4. Borat (Larry Charles, Yhdysvallat, 2006)
5. I Am Legend (Francis Lawrence, Yhdysvallat, 2007)
-------------------
1. Juoksuhaudantie (Veikko Aaltonen, 2004)
2. Niko – lentäjän poika (Kari Juusonen & Michael Hegner, Suomi/Saksa/Tanska/Irlanti, 2008)
3. Joulutarina (Juha Wuolijoki, 2007)

1. ”Tästä alkoi suurten spektaakkeleiden paluu. Vaikuttavaa toimintaa, upeaa elokuvamusiikkia ja klassista lähes kreikkalaista draamaa modernin elokuvakerronnan keinoja hyödyntäen.”
2. ”Paras Batman-leffa sitten Burtonin Batman - Paluu -filkan. Vähintään samaa tasoa, ellei enemmänkin.”
3. ”Asetti aivan uudet standardit sarjakuvien filmatisoinnille ja ennen kaikkea uudisti taas elokuvien visuaalista kerrontatyyliä.”
4. ”Vuosikymmenen hauskin komedia, ja idealtaankin vähän erilainen kuin yleensä.”
5. ”Tunnelmaltaan kenties paras kauhufilkka pitkään aikaan.”

-------------------

1. ”Hyvä filmatisointi hyvästä kirjasta.”
2. ”Ei kalpene ulkomaisten animaatioiden rinnalla, synnyttää samanlaisen ylpeyden tunteen suomalaisuudesta kuin euroviisuvoitto...”
3. ”Tämäkin saanut kansainvälistä menestystä täysin ansaitusti.”

Tuuve Aro

2010-02-07T02:12:00.004+02:00

Elokuvakriitikko, MTV3 Internet.

1. Brokeback Mountain (Ang Lee, Yhdysvallat/Kanada, 2005)
2. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
3. 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (Cristian Mungiu, Romania, 2007)
4. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)
5. Sideways (Alexander Payne, Yhdysvallat, 2004)
-------------------
1. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Postia pappi Jaakobille (Klaus Härö, 2009)

1.–5. ”Kaikissa sama peruste: rohkeus.”

Ja lista jatkuu:
Puhu hänelle (Pedro Almodóvar, Espanja, 2002)
Menetetty maa (Ethan Coen & Joel Coen, Yhdysvallat, 2007)
Muiden elämä (Florian Henckel von Donnersmarck, Saksa, 2006)
Babel (Alejandro González Iñárritu, Yhdysvallat/Meksiko, 2006)

Hannu Björkbacka

2010-02-07T02:10:00.005+02:00

Sanomalehti Keskipohjanmaan elokuva-arvostelija vuodesta 1989. Kirjoittaa myös Kokkola-kaupunkilehteen ja kuuluu DVD-oppaan tekijöihin. Filmiauran, Suomen Arvostelijoiden seuran ja Pohjanmaan taidetoimikunnan jäsen. Buster Kino -kotisivu.

1. My Brother Tom (Dom Rotheroe, Iso-Britannia, 2001)
2. Elephant (Gus Van Sant, Yhdysvallat, 2003)
3. Kukkoilijat (Martin McDonagh, Iso-Britannia/Belgia/Yhdysvallat, 2007)
4. Erämaan armoille (Sean Penn, Yhdysvallat, 2007)
5. Ystävät hämärän jälkeen (Tomas Alfredson, Ruotsi, 2008)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Seitsemän laulua tundralta (Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, 2000)
3. Eläville ja kuolleille (Kari Paljakka, 2005)

1. ”My Brother Tom esitteli uuden, tuntemattoman ohjaajakyvyn ja edusti pienimuotoista, intiimiä, omaehtoista ja omintakeista elokuvan tekemistä. Kehityksessään häirityt (ei siis häiriintyneet) nuoret kohtaavat nyky-Britannian pikkukaupungissa ja löytävät pakopaikan puiden keskeltä, ’hyvästä metsästä’. Runollinen, näkemyksellisesti ohjattu, herkästi näytelty ja digikameroita kerrankin oivaltavasti hyödyntäen intiimillä tavalla kuvattu (Robby Müller) helmi.”
2. ”Elefantti, joka monenlaisia nuoria läpivalaisten toi esiin elämän kauneuden. Ongelmaelokuva, joka kerrankin osui ytimeen (kouluampumiset).”
3. ”Kukkoilijat oli näytelmäkirjailijan voimannäyttö, joka palautti elokuvaan tekstin, vuoropuhelun ja näyttelemisen nautinnon tinkimättä elokuvallisesta toteutuksesta, joka hienolla tavalla hyödynsi tuttuja tilanteita ja nosti ohimennen hattua Nicolas Roegin kauhuelokuvalle Kauhunkierre.”
4. ”Into The Wild [Erämaan armoille] osoitti Sean Pennin ohjaajanlahjakkuuden. Ajan hengessä kiinni oleva vaelluselokuva, joka kasvoi kokokuvaksi vähemmän tunnetusta amerikkalaisuudesta.”
5. ”Ystävät hämärän jälkeen on tässä joukossa taas yksi 2000-luvun puheenaiheisiin meillä ja muualla elokuvan kautta kantaaottava pieni suuri filmi. Koulukiusattu poika paljastuu selviytyjäksi vampyyrifantasian avulla.”

-------------------

1. ”Alku on upea. Elokuva sykkii eteenpäin kuin elämä. Muutamaan minuuttiin Kaurismäki sisällyttää huikeimmat hetkensä. Avatusta matkalaukusta ja hitsaajanmaskista muodostuu ritarihaarniska, kuin surrealistinen veistos. Subjektiivisessa otoksessa kamera liikkuu, mutta ’näemme’ mukiloidun keskushenkilön vain rautatieaseman matkustavaisten kauhistuneilta kasvoilta.”
2. ”Nenetsien kohtaloista kertova Seitsemän laulua tundralta oli vuoden onnistunein elokuva ja sai oikeutetusti parhaan elokuvan palkinnon. Mustavalkofilmi tuo vaikuttavasti esiin vähemmistökansan neuvottomuuden Neuvostoliiton pakkokollektivisoinnin armoilla. Nenetseille käy kuten Pohjois-Amerikan intiaaneille tai Australian aboille: ensin viedään kaikki ja sitten vielä lapset. Seitsemän laulua tundralta vaikuttaa pienen yleisön filmiltä. Silti se on aiheeltaan ja muodoltaan globaalein suomifilmien joukossa.”
3. ”Hämmentynyt, tyhjän päälle putoava perheenisä elää uudelleen elämänsä vaikeimman hetken, lapsen menetyksen. Hannu-Pekka Björkmanin hämmästyttävä pantomiimi ’palavan’ auton ympärillä on esimerkki köyhyyden estetiikasta, joka efekteistä riisuttuna pakottaa katsojan aktiiviseksi, kuvittelemaan ja tulkitsemaan. Tärkeäksi symboliksi elokuvassa nousee kynnyslista: kun ihminen on kohdannut surunsa, hän voi astua sen kynnyksen yli.”

Pekka Eronen

2010-02-07T02:08:00.002+02:00

Kriitikko, mm. Aamulehti.

1. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
2. Lost in Translation (Sofia Coppola, Yhdysvallat/Japani, 2003)
3. Match Point (Woody Allen, Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2005)
4. Innocence – viattomuus (Lucile Hadzihalilovic, Ranska/Iso-Britannia/Belgia, 2004)
5. Elephant (Gus Van Sant, Yhdysvallat, 2003)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002) (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)
3. Kolme viisasta miestä (Mika Kaurismäki, 2008)

1. ”Ei se täyttymys, vaan se hivelevä odotus.”
2. ”Kolmiulotteinen elokuva, joka ei mitään erikoislaseja kaipaa. Tilaa ja tunnelmaa voisi vaikka viipaloida. Maaginen Murray.”
3. ”Juuri kun luulin, että ukko on menetetty tapaus, se ohjaa vuosikymmenen parhaan tragedian.”
4. ”Kasvamisen kaiho.”
5. ”Vuosikymmenen järkyttävistä hetkistä muistuttava elokuva on kuitenkin ylistyslaulu elämälle, tavallisten hetkien kauneudelle.”

-------------------

”Kotimaisista olisi ollut kiva hihkua muistakin kuin näistä veljeksistä, mutta kyllä minä näitä parhaina pidän.”
1. ”Komeasti ylevöitetty pienten ihmisten tarina.”
2. ”Tiukka tragedia on kuin edellisen vastakohta.”
3. ”Mika Kaurismäen paras elokuva kuplii joka hetki.

Mikael Fränti

2010-02-07T02:05:00.003+02:00

Kirjoittanut elokuvasta vuodesta 1962. Vakituisessa työssä Helsingin Sanomissa vuosina 1965–2006. Erikoisalana kotimainen ja amerikkalainen elokuva. Kirjoittaa Kino ja tv -blogiin.

1. The Dreamers (Bernardo Bertolucci, Italia/Ranska/Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2003)
2. Puhu hänelle (Pedro Almodóvar, Espanja, 2002)
3. Tunnit (Stephen Daldry, Yhdysvallat, 2002)
4. Viisi vuodenaikaa (Kim Ki-duk, Etelä-Korea/Saksa, 2003)
5. Lucia ja seksi (Julio Medem, Espanja/Ranska, 2001)
-------------------
1. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)
2. Muukalainen (Jukka-Pekka Valkeapää, Suomi/Saksa/Viro/Iso-Britannia, 2009)
3. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)

1. ”Italialaisen Bernardo Bertoluccin tilityksellinen The Dreamers palaa Pariisin vuoden 1968 opiskelijamellakoiden aikaan. Bertolucci on luonut mestarillisen tarinakuvion kolmesta nuoresta, jotka leikkivät omia kiihottavia seksuaalisia leikkejään isossa pariisilaisessa huoneistossa samaan aikaan kun aktiivit opiskelijat ja työläiset vyöryvät hallitusvaltaa vastaan Pariisin kadulla. Bertolucci rinnastaa elokuvassaan yksityisen ja yleisen, miten kauan voi sulkea silmänsä ulkopuoliselta maailmalta, jossa on menossa mahdollinen poliittinen ja yhteiskunnallinen muutosprosessi. The Dreamers on Bernardo Bertoluccin rohkeimpia elokuvia, mutta myös kauneimpia ja vapautuneimpia. Bertolucci on hätkähdyttänyt aikaisemminkin elokuvillaan (Fasisti, Viimeinen tango Parisissa, 1900 1–2, Bertoluccin Kuu), mutta nyt hänen avoimimmissakaan kohtauksissa ei ole mitään ’tehtyä’ tai ’pakotettua’. The Dreamersissa kudotaan neljä asiaa nerokkaasti toimivaksi kokonaisuudeksi: vieraantuminen, yksityisyys ja läheisyys, vieraantumisen epiikka, politiikka ja elokuvataide. Isabellen, Theon ja Matthewin kolmiopeli kuvastaa vieraantumista ja ulkopuolisuutta, mutta myös läheisyyttä ahmivien nuorten tarvetta turvata privaatti mahdollisimman pitkälle. Pariisin 1968 toukokuun mellakat ja mielenosoitukset ovat kolmikon silmissä aika pitkälle häilyvää poliittista taustaa, mutta jossakin vaiheessa suojatusta yksityisyydestä täytyy siirtyä kollektiivisen toiminnan keskelle.”

-------------------

1. ”Ehdoton analyysi väkivallan Suomesta. Visuaalisesti Louhimiehen magnum opus, ja tarinakin kestää, samoin näyttelijätyöt, eikä monessa kotimaisessa elokuvassa ole saavutettu samanlaista intensiivistä jaksoa kuin takaa-ajo rautatiekiskojen ja junanvaunujen lomassa. Petteri Summasen kärsimykseen putoava isä on vuosikymmenen hienoimpia, raastavimpia suorituksia kotimaisessa elokuvassa. Eikä Matleena Kuusniemi jää paljon jälkeen. Louhimiehen elokuvassa kaikki elokuvalliset osaset loksahtavat paikoilleen. Muutenkin suuria suomalaisia elokuvia linjalla Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia, Risto Jarvan Kun taivas putoaa ja Veikko Aaltosen Isä meidän.”

Johanna Grönqvist

2010-02-07T02:03:00.002+02:00

Toiminut elokuvatoimittajana ja kriitikkona vuodesta 1999, työskentelee nykyään Svenska Ylessä/Radio Vegassa.

1. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
2. Toisen kerroksen lauluja (Roy Anderson, Ruotsi/Ranska/Tanska/Norja/Saksa, 2000)
3. Adaptation. Minun versioni (Spike Jonze, Yhdysvallat, 2002)
4. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)
5. Lagaan (Ashutosh Gowariker, Intia, 2001)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Miehen työ (Aleksi Salmenperä, 2007)
3. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)

1. ”Maailman romanttisin elokuva, unenomainen ja melankolinen rakkaustarina, jossa kuva, ääni, musiikki, tempo ja loistavat näyttelijät luovat ehjän kokonaisuuden.”

-------------------

1. ”Minimalistinen suomalainen satu, koskettava ja hauska.”

Manu Haapalainen

2010-02-07T02:01:00.002+02:00

Kriitikkona noin vuodesta 1997 alkaen. Kirjoittanut mm. TV-maailmaan ja Annaan.

1. Toisen kerroksen lauluja (Roy Anderson, Ruotsi/Ranska/Tanska/Norja/Saksa, 2000)
2. Antichrist (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Italia/Puola, 2009)
3. Control (Anton Corbijn, Iso-Britannia/Yhdysvallat/Australia/Japani, 2007)
4. Lost in Translation (Sofia Coppola, Yhdysvallat/Japani, 2003)
5. The Devil and Daniel Johnston (Jeff Feuerzeig, Yhdysvallat, 2005)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Eläville ja kuolleille (Kari Paljakka, 2005)
3. Miehen työ (Aleksi Salmenperä, 2007)

1. ”Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyytävä kylmyys ei milloinkaan muulloin ole ollut näin hauskaa.”

-------------------

1. ”Aki Kaurismäen päätyö. Pysäyttävä yhdistelmä ohjaajan sotilaallisen tarkkaa kerrontatyyliä ja äärimmäisen anteeksiantavaa, humaania elämänkatsomusta.”

Mikko-Pekka Heikkinen

2010-02-07T01:59:00.002+02:00

Kirjoittanut elokuva-arvosteluja Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen vuodesta 1999. Siirtyi Nytistä kotimaantoimittajaksi vuonna 2006, jonka jälkeen tehnyt arvioita melko harvoin.

1. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
2. Shrek (Andrew Adamson & Vicky Jenson, Yhdysvallat, 2001)
3. Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit, pitkä dvd-versio (Peter Jackson, Yhdysvallat/Uusi-Seelanti, 2001)
4. Kill Bill: Volume 1 (Quentin Tarantino, Yhdysvallat/Japani, 2003)
5. Waltz with Bashir (Ari Folman, Israel/Saksa/Ranska/Yhdysvallat, 2008)
-------------------
1. Joki (Jarmo Lampela, 2001)
2. Joutilaat (Virpi Suutari & Susanna Helke, 2001)
3. Tyttö sinä olet tähti (Dome Karukoski, 2005)

1. ”Tinkimätön täsmäisku alitajuntaan. Vaatii useamman katsomisen auetakseen, mutta palkitsee. Ei pelkkää avantgardea, myös riipaiseva kertomus rakkaudesta ja kuuluisuuden tavoittelusta.”
2. ”Vuosikymmenen hauskin elokuva ja hillitön Disney-parodia.”
3. ”Synkeä, massiivinen fantasia on parempi elokuvana kuin kirjana.”
4. ”Hämmentävä mutta upeasti toteutettu väkivaltafantasia.”
5. ”Hyytävä ja omaperäinen animaatio-dokumentti sodan traumoista.”

-------------------

1. ”Kansainvälisen tason laatudraama.”
2. ”Hauska ja surullinen dokumentti syrjäkylän näkymättömistä sankareista.”
3. ”Pirteä nuorisoelokuva nousevalta ohjaajakyvyltä.”

Kaisa Hiltunen

2010-02-07T01:56:00.002+02:00

Keskisuomalaisen elokuvakriitikko vuodesta 1999. Kritiikkejä julkaistu myös Savon Sanomissa. Työskentelee päätoimisesti post doc -tutkijana Jyväskylän yliopistossa Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella.

1. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
2. 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (Cristian Mungiu, Romania, 2007)
3. Lentävien tikarien talo (Zhang Yimou, Kiina/Hongkong, 2004)
4. Lost in Translation (Sofia Coppola, Yhdysvallat/Japani, 2003)
5. Tarina itkevästä kamelista (Byambasuren Davaa & Luigi Falorni, Saksa/Mongolia, 2003)
-------------------
1. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004) (Pirjo Honkasalo, 2004)
2. Näkymätön Elina (Klaus Härö, Suomi/Ruotsi, 2002)
3. Musta jää (Petri Kotwica, 2007)

1. ”Elokuva, jossa sisältö ja tyyli kietoutuvat toisiinsa täydellisesti. Niin kaunista ja niin surullista.”
”Haluan korostaa, että tämä ei ole varsinaisesti lista parhaista, vaan pikemminkin mieleenpainuvimmista tai jollain erikoisella tavalla minuun vaikuttaneista elokuvista. Elokuvien hyvyyttä voi arvioida niin monella eri mittapuulla, että viiden ehdottomasti parhaan valitseminen on mielestäni mahdoton tehtävä. Sain aikaiseksi monta yhtä oikealta tuntuvaa listaa. Muutama potentiaalinen top 5-elokuva on vielä näkemättä: Jane Campionin Bright Star (2009), Michael Haneken Valkoinen nauha (2009) ja Lars von Trierin Antichrist (2009).”

-------------------

1. ”Pysäyttävä, runollinen dokumentti. Kuvat kertovat kaiken oleellisen eikä selostusta tarvita. Todellinen taidonnäyte.”
2. ”Lastenelokuvaksi poikkeuksellisen syvällinen, vähäeleinen ja herkkä. Yksi kaikkien aikojen parhaita lastenelokuvia.”
3. ”Viihdyttävyydessään ja mukaansatempaavuudessaan mainio.”

Eero Hirvenoja

2010-02-07T01:54:00.003+02:00

Kulttuurivihkojen elokuvatoimittajana vuodesta 2005. Toinen pääasiallinen julkaisufoorumi on Filmihullu.

1. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
2. Pianonopettaja (Michael Haneke, Ranska/Itävalta/Yhdysvallat, 2001)
3. Lapsi (Jean-Pierre Dardenne & Luc Dardenne, Belgia/Ranska, 2005)
4. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)
5. Royal Tenenbaums (Wes Anderson, Yhdysvallat, 2001)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)
3. Seitsemän laulua tundralta (Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, 2000)

1. ”Visuaalisesti huikean kaunis elokuva täyttymättömästä rakkaudesta 1960-luvun Hongkongissa. Tony Leung ja Maggie Cheung ovat unohtumattomia pääosissa.”
2. ”Keski-ikäisen pianonopettajan ja hänen nuoren oppilaansa suhde on haastavaa ja raastavaa, mutta palkitsevaa katsottavaa. Cannes-suosikki Haneken täysipainoisin ohjaustyö.”
3. ”Syvästi humanistinen merkkiteos EU-ajan todellisuudesta, jossa kaikki on myytävänä.”
4. ”Riipaiseva tarina hyväksikäytöstä ja kostosta piirretyissä kulisseissa. Tanskalaisen ohjaajamestarin näyttelijäensemble pelaa saumattomasti yhteen.”
5. ”Musta komedia hullunkurisesta perheestä. Käsittämättömän hyvä elokuva huomioiden, että näyttelijäjoukkoon kuuluvat muiden muassa Ben Stiller ja Owen Wilson.”

-------------------

1. ”Muistinsa menettänyt mies löytää hivenen toivoa ja inhimillistä lämpöä kylmästä ja laskelmoivasta maailmasta. Tutut palaset loksahtelevat kohdalleen Akin ohjauksessa.”

Ks. myös Eero Hirvenojan "Vuosikymmenen parhaat elokuvat" -lista Kulttuurivihkojen blogissa.

Saija Holm

2010-02-07T01:53:00.006+02:00

Kirjoittanut arvosteluja vuodesta 2005 lähtien eri julkaisuihin. Toimii tällä hetkellä Lapin Kansan elokuvakriitikkona. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin tiedottaja ja festivaalin ohjelmistoa valitsevan R&A-Ministeriön jäsen.

1. Antichrist (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Italia/Puola, 2009)
2. Lapsi (Jean-Pierre Dardenne & Luc Dardenne, Belgia/Ranska, 2005)
3. Brand Upon the Brain! (Guy Maddin, Yhdysvallat/Kanada, 2006)
4. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
5. Unelmien sielunmessu (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2000)
-------------------
1. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Muukalainen (Jukka-Pekka Valkeapää, Suomi/Saksa/Viro/Iso-Britannia, 2009)

1. ”Huikean visuaalinen tutkielma menetystä seuraavasta surusta, vastuuta seuraavasta tuskasta, ja keinoista päästä yli syvän masennuksen. Luontosymboliikkaa ja brutaaliksi yltyvää väkivaltaa hyödyntämällä Von Trier konkretisoi kuviksi tunteita, joille ei ole olemassa sanoja.”
”Von Trier on nostettava ykköseksi, koska monella tavalla hän on uudistanut, puhuttanut ja provosoinut elokuva-alaa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä enemmän kuin kukaan toinen elokuvantekijä. Antichrist on hänen uusin, kypsin ja visuaalisesti taidokkain elokuvansa.”
2. ”Eurooppalaisten dokumentaristiveljesten siirtyminen fiktiivisten elokuvien puolelle on onnistunut erinomaisen hyvin. Lapsi on viisas, monitasoinen ja syvällinen taideteos, joka muistuttaa Robert Bressonin minimalistisesta tyylistä. Lähes huomaamattoman pienin keinoin Dardennet onnistuvat rakentamaan ehjän kokonaisuuden, joka herättää ristiriitaisia ajatuksia, tunteita ja tulkintoja.”
3. ”Mykkäelokuvien estetiikkaa elokuvissaan hyödyntävä kanadalainen elokuvantekijä Guy Maddin on suomalaisille tuttu ainoastaan elokuvafestivaalien ansiosta. Sielukkaan ohjaajan oivaltavan kauniita teoksia soisi muidenkin näkevän, siksi omaääninen tekijä Maddin on niin esteettisesti kuin sisällöllisestikin.”
4. ”Sielukas, esteettinen, eteerinen ja eroottinenkin kertomus rakkaudesta. Silmiä hivelevän kaunis elokuva puhuttelee sielua, lähes ilman sanoja.”
5. ”Huumehöyryinen tarina tyhjyyden täyttämisestä, haaveista, elämäntuskasta ja unelmista, jotka eivät koskaan toteudu. Lohduttomuudessaankin kaunis, vinosti hymyilyttävä ja tarkka tarina, jonka kuvaus, leikkaus, näyttelijänohjaus ja äänisuunnittelu sulavat yhteen erinomaiseksi elokuvalliseksi elämykseksi.”

-------------------

1. ”Tshetshenian ja Venäjän välistä sotaa runollisesti ja suurella empatialla tarkasteleva dokumentti on Pirjo Honkasalon mestaruuden näyte, samanaikaisesti herkkä ja yhteiskuntakriittinen taideteos. Elokuva on jälleen ajankohtainen, kun elokuvassa esiintyvä ’Groznyin enkeli’, Hadizhat Gatajev, anoo turvapaikkaa Suomesta tammikuussa 2010.”
2. ”Kaurismäen Suomi-trilogian kakkososa on monitasoinen, humaani tragedia, jossa lohduttomuudestaan huolimatta on inhimillisen toivon kipinä.”
3. ”Vuoden 2009 -elokuvaohjaajapalkinnon voittajan, Jukka-Pekka Valkeapään esikoiselokuva Muukalainen on elokuvallisinta kotimaista elokuvaa, jota on aikoihin nähty. Nuori ohjaaja osoittaa tuntevansa elokuvakerronnan keinot ja sen historian. Valkeapäällä on suvereeni elokuvan taju, Muukalaisen tarina kulkee kuvien ja äänen keinoin, ei niinkään dialogin tai toiminnan avulla. Lopputulos on vielä hieman keskeneräinen, mutta niin vahvan omaääninen ja lupaava, että nuoren ohjaajan esikoisteos ansaitsee paikkansa vuosikymmenen parhaiden kotimaisten elokuvien top 3 listalla.”

Ja lista jatkuu:
6. Koiran päiviä (Ulrich Seidl, Itävalta, 2001)
”Itävaltalainen Ulrich Seidl on Dardennen veljesten tapaan eurooppalainen dokumentaristi, joka on siirtynyt fiktion puolelle, säilyttäen kuitenkin dokumenttielokuviensa realismin. Seidlin ote on tyystin toisenlainen kuin belgialaisveljesten: hiljaa tarkkailemalla hän pääsee lähelle kohteitaan ja saa nämä paljastamaan itsestään puolia, joita nämä eivät tietoisesti haluaisi itsestään esittää. Dog Days on fiktio, joka tuntuu oikeiden ihmisten tirkistelyltä yhtenä hikisenä kesäpäivänä, jossain Wienissä.”

Heidi Horila

2010-02-07T01:51:00.003+02:00

Kirjoittanut Film-O-Holiciin vuodesta 2007. Kuuluu Filmiverkon hallitukseen.

1. The New World (Terrence Malick, Yhdysvallat, 2005)
2. Brokeback Mountain (Ang Lee, Yhdysvallat/Kanada, 2005)
3. Tunnit (Stephen Daldry, Yhdysvallat, 2002)
4. 21 grammaa (Alejandro González Iñárritu, Yhdysvallat/Saksa, 2003)
5. Ystävät hämärän jälkeen (Tomas Alfredson, Ruotsi, 2008)
-------------------
1. Thomas (Miika Soini, 2008)
2. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)
3. –

1. ”Terrence Malickin huikean kaunis kuvaelma ihmisistä, luonnosta, kulttuurista, sivistyksestä, alkuperäiskansoista ja näiden ristiriitaisista kohtaamisista. Ja puista. Upea musiikki täydentää kaikkiin aisteihin vetoavan elämyksen.”
2. ”Hienompaa, herkempää ja riipaisevampaa rakkaustarinaa on tuskin nähty. Täydelliset roolivalinnat ja Wyomingin vuoristomaisemat painavat muistijäljen Ang Leen parhaasta elokuvasta mieleen pysyvästi.”
3. ”Kolmen naisen tarinat eri aikakausina nivoutuvat vangitsevan hienosti yhteen Michael Cunninghamin kirjaan perustuvassa elokuvassa.”

-------------------

1. ”Thomas on syvyydessään ja koskettavuudessaan omassa sarjassaan. Elokuva antaa kauniisti tilaa näyttelijälle. Lasse Pöysti on valtavan hieno roolissaan tekemättä mitään liikaa tai liian vähän. Miika Soinin vähäeleinen tarina vanhuudesta ja yksinolosta on elokuvaa parhaimmillaan.”

"Ehdottomasti mainittavia":
Donnie Darko (Richard Kelly, Yhdysvallat, 2001)
Sovitus (Joe Wright, Iso-Britannia, 2007)
Ja äitiäs kans (Alfonso Cuarón, Yhdysvallat/Meksiko, 2001)
The Wrestler – painija (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2008)
Lilja 4-ever (Lukas Moodysson, Ruotsi/Tanska, 2002)
Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
Babel (Alejandro González Iñárritu, Yhdysvallat/Meksiko, 2006)
Control (Anton Corbijn, Iso-Britannia/Yhdysvallat/Australia/Japani, 2007)
Volver – paluu (Pedro Almodóvar, Espanja, 2006)
Pianonopettaja (Michael Haneke, Ranska/Itävalta/Yhdysvallat, 2001)
Perikato (Oliver Hirschbiegel, Saksa/Italia, 2004)

Jussi Huhtala

2010-02-07T01:50:00.002+02:00

Episodin ja Rytmin elokuvatoimittaja ja toimitussihteeri. Kirjoittanut arvosteluja ja muita elokuva-aiheisia juttuja vuodesta 2002 lähtien. Filosofian maisteri, jonka pro gradu -työ vuodelta 1992 käsitteli Andrei Tarkovskia.

1. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
2. Unelmien sielunmessu (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2000)
3. Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (Ang Lee, Kiina/Taiwan/Yhdysvallat/Hongkong, 2000)
4. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
5. Royal Tenenbaums (Wes Anderson, Yhdysvallat, 2001)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Skavabölen pojat (Zaida Bergroth, Suomi/Saksa, 2009) (Zaida Bergroth, Suomi/Saksa, 2009)
3. Niko – lentäjän poika (Kari Juusonen & Michael Hegner, Suomi/Saksa/Tanska/Irlanti, 2008)

1. ”Siinä on kaikki mitä elokuvalta toivon. Surrealistinen, unenomainen tunnelma. Tarina täynnä käänteitä. Lisäksi myös kuvaus, musiikki ja kaikki elokuvalliset keinot täysin ohjaajan hallinnassa.”

-------------------

”Aki Kaurismäki on mielestäni ainoa suomalaisohjaaja, jonka elokuvat ovat lähes poikkeuksetta selkeästi kansainvälistä tasoa.”

Jukka Hytönen

2010-02-07T01:48:00.003+02:00

Elokuvaan erikoistuneena toimittajana vuodesta 1992 lähtien. Artikkeleita, haastatteluita ja arvosteluita useisiin lehtiin (mm. Filmihullu, Taiteen Maailma, Puoli Kaupunkia, Avaalehti, Hämeenlinnan Viikkouutiset). Osallistunut elokuvakirjojen tekemiseen (mm. Lyhyttä ja pitkää, 2000), toiminut käsikirjoittajana ja tuottajana. Kuuluu tuotantoyhtiö Filmihyrrän perustajiin.

1. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
2. Perhonen lasikuvussa (Julian Schnabel, Ranska/Yhdysvallat, 2007)
3. Waltz with Bashir (Ari Folman, Israel/Saksa/Ranska/Yhdysvallat, 2008)
4. Henkien kätkemä (Hayao Miyazaki, Japani, 2001)
5. Toisen kerroksen lauluja (Roy Anderson, Ruotsi/Ranska/Tanska/Norja/Saksa, 2000)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Musta jää (Petri Kotwica, 2007)
3. Risto Räppääjä (Mari Rantasila, 2008)

1. ”Pan’s Labyrinth on animointia, maskeerausta ja näyttelijäntyötä sekoittava puhtaasti elokuvallisilla keinoilla operoiva surullisen kaunis satu aikuisille. Vuosikymmenen paras elokuva.”

-------------------

1. ”Jos uskollisuus valitulle tyylille on hyve, niin Mies vailla menneisyyttä nousee viimeisen vuosikymmenen parhaaksi kotimaiseksi. Rytmi, kuvat, sisältö, näyttelijäntyö ja valaistus puhaltavat saumatta yhteen hiileen.”

Heikki Ikonen

2010-02-07T01:46:00.002+02:00

Hämeen Sanomien elokuvakriitikko, kirjoittaa jonkin verran muuallekin. Kirjoittanut elokuvasta kohta 20 vuotta. Elokuvan ohella tunnetaan talouden ja kansainvälisten asioiden toimittajana. Toiminut myös käsikirjoittajana.

1. 21 grammaa (Alejandro González Iñárritu, Yhdysvallat/Saksa, 2003)
2. Match Point (Woody Allen, Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2005)
3. Viisi vuodenaikaa (Kim Ki-duk, Etelä-Korea/Saksa, 2003)
4. Kimpassa (Lukas Moodysson, Ruotsi/Tanska/Italia, 2000)
5. Perikato (Oliver Hirschbiegel, Saksa/Italia, 2004)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Miehen työ (Aleksi Salmenperä, 2007)
3. Nousukausi (Johanna Vuoksenmaa, 2003)

1. ”Harva elokuva on koskaan käsitellyt eksistentiaalisia aiheita yhtä syvällisesti ja koskettavasti. Elämän ja kuoleman sattumanvaraisuus, syyllisyys, usko ja sen menetys, ihmissuhteet – kaiken tämän käsikirjoittaja Guillermo Arriaga ja ohjaaja Alejandro Iñárritu punovat yhtä maagiseksi ja jänteväksi kokonaisuudeksi kuin Krzysztof Kieslowski parhaimmillaan. Elämä on kevyttä kuin savu, koska se roikkuu aina ohuen langan varassa. Silti me koemme sen äärimmäisen painon, koska ihminen on rakastava ja sureva olento. Loistava näyttelijäkaarti tekee uransa tyrmäävimmät roolit.”
2. ”Allen, joka on ehkä merkittävin elävistä elokuvaohjaajista, palasi huipputasolleen Match Pointissa. Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta vapaasti soveltava draama liikkuu tematiikaltaan samoilla alueilla kuin 21 grammaa: elämän sattumanvaraisuus, syyllisyys, rikos, intohimot. Allenin maailmankuva on iloisen nihilistinen – päinvastoin kuin Dostojevski, Allen todistelee, kuinka menestyksen jano ja seksuaalinen himo tukahduttavat tavallisen sukankuluttajan omantunnon tuskat, vaikka välillä koville ottaakin. Allenin löytö Jonathan Rhys Meyers tekee kansainvälisen läpimurron psykopaattisena nousukkaana, jolla on kyky hämätä ja pettää kaikkia.”
3. ”Minimalistinen muotovalio, joka huikean kameratyön siivittämänä avaa buddhalaisen maailmankäsityksen. Elämä on tuskien taival, josta selviää parhaiten mielentyyneydellä eli kääntämällä selkänsä inhimillisille intohimoille. Ainoa elokuva historiassa, joka lihallistaa tietyn uskonnon olemuksen, eikä vain kuvaa sen pyhien miesten maista taivallusta.”
4. ”Psykologisesti riemastuttavan tarkkanäköinen kuvaus vastakulttuurista ja siihen intoutuvien vaikuttimista. Vuosikymmenen humaanein ja hauskin elokuva.”
5. ”Viileän realistinen ja juuri sen vuoksi paras elokuva, jota on koskaan tehty natsi-Saksasta. Hitlerin komentokeskuksen viimeiset päivät on kuvattu täysin ilman moralistista paatosta, aivan kuin katsoisi dokumenttia. Bruno Ganz tekee yhden elokuvahistorian vaikuttavimmista sielututkielmista Hitlerinä. Näin inhimillisessä mittakaavassa ei veristä tyrannia ole koskaan kuvattu.”

-------------------

1. ”Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä nitoo ohjaajansa keskeisiä teemoja. Yhteiskunta on armoton, mutta köyhien keskinäinen solidaarisuus saa suorastaan uskonnollisia tasoja. Kaurismäen kuva pahnan pohjalle pudonneiden pyhimysmäisyydestä maistuu aika epärealistiselta, mutta silti elokuvan humaani eetos, oivaltava huumori ja Timo Salmisen aina häikäisevä kameratyö kouraisevat.”
2. ”Itsensä myyminen voi kuulostaa mukavalta tavalta tienata elantonsa, etenkin jos myyjä on mies. Aleksi Salmenperä ja Tommi Korpela tekevät selväksi, että lihansa kaupallistaminen romuttaa pönäkimmänkin panomiehen itsekunnioituksen, mielenterveyden ja ihmissuhteet. Salmenperä osoittautuu esikoispitkässään yhdeksi lupaavimmista ohjaajista vuosiin. Hän hallitsee tiiviin kerronnan, elokuvan rakenteen ja pienieleisen tehokkaan ihmiskuvauksen.”
3. ”Sinisilmäinen juppipariskunta törmää ankaraan elämään ja aitoihin ihmisiin kuppaisessa lähiössä, mikä avaa solmuja heidän ummehtuneessa elämässään ja suhteessaan. Köyhillä on kovaa, mutta ainakin he ymmärtävät elämän ja toisten ihmisten arvon, jotka ovat tunteettomalle ja itsekeskeiselle yläluokalle kadonneita suureita. Elokuvan luokkapohjainen ihmiskäsitys on hiukan asenteellinen ja köyhiä idealisoiva Kaurismäen tapaan, mutta se toteutuu hauskasti ja koskettavasti.”

JP Jokinen

2010-02-07T01:44:00.003+02:00

Film-O-Holicin elokuvakriitikkona viimeiset viisi vuotta. Kuuluu Filmiverkon hallitukseen. Kiinnostunut elokuvasta sekä akateemisesti että fiilispohjalta.

1. Dancer in the Dark (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Suomi/Alankomaat/Yhdysvallat/Iso-Britannia/Norja/Islanti, 2000)
2. Menetetty maa (Ethan Coen & Joel Coen, Yhdysvallat, 2007)
3. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
4. The Wrestler – painija (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2008)
5. WALL-E (Andrew Stanton, Yhdysvallat, 2008)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Näkymätön Elina (Klaus Härö, Suomi/Ruotsi, 2002)
3. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)

Pauli Jokinen

2010-02-07T01:43:00.002+02:00

Toimittaja, ex-kriitikko. Kirjoittanut elokuvakritiikkiä vuosina 2000–2006 (mm. Filmihullu, Film-O-Holic).

1. Baader Meinhof Komplex (Uli Edel, Saksa/Ranska/Tshekki, 2008)
2. The Wrestler – painija (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2008)
3. Perikato (Oliver Hirschbiegel, Saksa/Italia, 2004)
4. Babel (Alejandro González Iñárritu, Yhdysvallat/Meksiko, 2006)
5. Maanantain auringossa (Fernando León de Aranoa, Espanja/Ranska/Italia, 2002)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Joki (Jarmo Lampela, 2001)
3. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)

1. ”Tuo historian nykypäivään vavisuttavalla tavalla, voimakas, informatiivinen ja tunteisiin vetoava elokuva.”

Anssi Juntto

2010-02-07T01:41:00.002+02:00

Kirjoittanut leffakritiikkejä vuodesta 1998, viimeiset kymmenen vuotta sanomalehti Kalevaan.

1. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)
2. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
3. Viisi vuodenaikaa (Kim Ki-duk, Etelä-Korea/Saksa, 2003)
4. Hero (Zhang Yimou, Hongkong/Kiina/Yhdysvallat, 2003)
5. Taivaan reunalla (Fatih Akin, Saksa/Turkki, 2007)
-------------------
1. Musta jää (Petri Kotwica, 2007) (Petri Kotwica, 2007)
2. Postia pappi Jaakobille (Klaus Härö, 2009)
3. Pelikaanimies (Liisa Helminen, 2004)

1. ”Hyvin vahva elokuva. Lavasteiden pelkistämisellä von Trier on tavallaan astunut lähemmäksi teatteria, mutta samalla elokuvallinen ilmaisu ja kiehtovat henkilöhahmot ovat entistäkin merkittävämmässä osassa, sisällöstä puhumattakaan.”

-------------------

1. ”Psykologinen ja tunteikas ihmissuhdedraama rullaa tiivistunnelmaisen trillerin tahtiin. Henkilöhahmot huolella rakennettuja, varsinkin elämänmakuisia naisrooleja on harvassa. Visuaalisesti tyylikäs, ja kerronnallisesti tiukka.”

Tapani Juusola

2010-02-07T01:39:00.002+02:00

Pohjolan Sanomien vakituinen elokuvakriitikko vuodesta 2003 lähtien, ensimmäiset arvostelut lehteen vuonna 1994.

1. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)
2. Unelmien sielunmessu (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2000)
3. Kill Bill (Quentin Tarantino, Yhdysvallat/Japani, 2003–2004)
4. Amélie (Jean-Pierre Jeunet, Ranska/Saksa, 2001)
5. The Simpsons Movie (David Silverman, Yhdysvallat, 2007)
-------------------
1. Valkoinen kaupunki (Aku Louhimies, 2005)
2. Joki (Jarmo Lampela, 2001)
3. Levottomat (Aku Louhimies, 2000)

1. ”Erikoisin ja mieleenjäävin elokuva menneellä vuosikymmenellä. Myös erittäin vahva tarina ja erinomaisesti näytelty. Olisi toiminut myös ’oikeana elokuvana’ eli lavalta pois vietynä oikeine lavastuksineen jne.”
2. ”Dogvillen kanssa samaa tasoa, johon muut vuosikymmenen elokuvat eivät sitten ylläkään. Vimmainen, suoraan naamalle ja sieluun iskevä elokuva.”
3. ”Kokonaisuutena erinomainen suorastaan taiteellinen toimintaelokuva, joka ei yksittäisinä osina tälle listalle mahtuisi.”
4. ”Eurooppalaisista (paitsi onhan tuolla jo Dogville) elokuvista listalle olisi kuulunut ennen Amélieta mm. Pianonopettaja (La pianiste, 2001), mutta Audrey Tautou on vain niin ihana. Muualta maailmasta vaikutti ainakin Jumalan kaupunki (Cidade de Deus, 2002).”
5. ”WALL-E (2008) on taiteellisilta ansioiltaan parempi, mutta Simpsoneiden vaikutus koko populaarikulttuuriin on niin suuri, ja kun tämä pitkäelokuvakin on vielä onnistunut, niin olkoon listalla animaatioiden edustajana.”

-------------------

1. ”Aku Louhimiehen kaikkia vuosikymmenen kotimaisiakin elokuvia parempi tv-sarja Irtiottoja (2003) on tässä elokuvassa läsnä yhden tarinan voimin. Ja toimii ja kouraisee. Janne Virtanen ja Susanna Mikkonen ovat päärooleissa erinomaisia.”
2. ”Maailmalla suosittu episodielokuva -tyyppi on Jarmo Lampelan ohjauksessa yllättävän toimivaa kotimaista.”
3. ”Taiteellisilta ansioiltaan tähän olisi kuulunut vaikka Jari Halosen Aleksis Kiven elämä (2002), mutta Levottomien vaikutus (hyvä ja huono) koko vuosikymmenen suomalaiseen elokuvaan, televisioon ja viihteeseen on kiistaton ja siksi ansaitsee paikkansa. Myös suomielokuvan ihanimmat naiset (Laura Malmivaara, Irina Björklund, Matleena Kuusniemi, Vilma Melasniemi) sitten Mikko Niskasen Käpy selän alla (1966).”

Jukka Kangasjärvi

2010-02-07T01:38:00.002+02:00

Kirjoittanut elokuvasta vuodesta 1990. Arvostellut mm. Aamulehteen, Filmihulluun, Film-O-Holiciin.

1. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
2. Schultze Gets the Blues (Michael Schorr, Saksa, 2003)
3. Paranoid Park (Gus Van Sant, Ranska/Yhdysvallat, 2008)
4. Ja äitiäs kans (Alfonso Cuarón, Yhdysvallat/Meksiko, 2001)
5. Kätketty (Michael Haneke, Ranska/Itävalta/Saksa/Italia, 2005)
-------------------
1. Rakkaus on aarre (Eija-Liisa Ahtila, 2002)
2. Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (Raimo O. Niemi, 2002)
3. Ei kukaan ole saari (Sonja Lindén, 2006)
3. Muukalainen (Jukka-Pekka Valkeapää, Suomi/Saksa/Viro/Iso-Britannia, 2009)

Minna Karila

2010-02-07T01:36:00.002+02:00

Kulttuuritoimittaja, MTV3.

1. Lost in Translation (Sofia Coppola, Yhdysvallat/Japani, 2003)
1. Muiden elämä (Florian Henckel von Donnersmarck, Saksa, 2006)
3. The Wrestler – painija (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2008)
4. Brokeback Mountain (Ang Lee, Yhdysvallat/Kanada, 2005)
4. Sodan oppitunnit (Errol Morris, Yhdysvallat, 2003)
-------------------
1. Musta jää (Petri Kotwica, 2007)
1. Niko – lentäjän poika (Kari Juusonen & Michael Hegner, Suomi/Saksa/Tanska/Irlanti, 2008)
3. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)

1. ”Sofia Coppolan käsikirjoittama ja ohjaama Lost in Translation kertoo lyhyestä platonisesta romanssista, kun ikääntynyt miesnäyttelijä ja julkkisvalokuvaajan yksinäinen nuori vaimo kohtaavat tokiolaisessa loistohotellissa. Taustalla hehkuvat neonvalot ja hissimusiikki soi. Outo kulttuuri hämmentää ja huvittaa näitä elämässään ajelehtivia ihmisiä, jotka kuitenkin ymmärtävät toisiaan täydellisesti. Lost in Translation on tunnelman luomisen taidonnäyte. Se on surullinen, lempeä, ironinen ja välillä hiillittömän hauska. Elokuva jättää viisaasti monia asioita sanomatta. Siinä on myös pakahduttavan kaunis, katsojan mielikuvitukselle tilaa jättävä loppu.”
1. ”Parhaan ulkomaisen Oscarin voittanut Florian Henckel von Donnersmarckin ohjaama saksalaisdraama kuvaa Itä-Saksaa ennen Berliinin muurin murtumista, ihmisiä valtakoneiston edessä ja takana. Muiden elämä tarkastelee koskettavasti Stasin antamien kylmien käskyjen ja inhimillisten tunteiden ristipainetta, systeemiä joka tekee hyvistäkin ihmisistä ilmiantajia. Elokuva on suurenmoisesti näytelty hiljainen trilleri, jossa hyvyys palkitaan.”
3. ”Muodon taituri Darren Aronofsky on The Wrestlerissä pidättäytynyt visuaalisesta ilottelusta. Vapaapainija Randy ’The Ram’ Robinsonin rosoinen tarina on samalla Mickey Rourken loistelias comeback. Steroideista ja iskuista sirkusfriikiksi muuttunut Robinson joutuu sydänkohtauksensa jälkeen rakentamaan urheilun varaan muovautunutta identiteettiään uudelleen. The Wrestler on äärimmäisen hiottu kurkistus särkyneen ihmisen sieluun.”
4. ”Lajityypistä toiseen kompastelematta kulkeva Ang Lee on muuttanut Annie Proulxin novellin kahden cowboyn riipaisevaksi rakkaustarinaksi, joka puhkeaa 1960-luvulla homovihaa vaalivan Amerikan korpimailla. Elokuvan maisemat ja tunteet ovat mykistäviä. Brokeback Mountain on yksi vuosikymmenen suurista rakkausdraamoista. Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal tekevät upeat luonneroolit.”
5. ”Sodan oppitunneissa dokumentaristi Erroll Morris piirtää moniulotteisen henkilökuvan Vietnamin sodan arkkitehdista Robert McNamarasta. Elokuva on pelottava todistus siitä, miten kansakuntien kohtalo voi olla kiinni muutaman ihmisen hätiköidyistä päätöksistä. Sodan oppituntien voima on siinä, että ristiriitaisen McNamaran annetaan rauhassa puhua, arviointi hänen persoonastaan ja ratkaisujensa moraalista jää katsojalle.”

-------------------

1. ”Musta jää on Petri Kotwican taitavasti käsikirjoittama ja ohjaama, esteettisesti eheä psykologinen trilleri. Mustasukkaisuuden myrkyllinen voima ajaa petetyn päähenkilön vinksahtaneeseen roolileikkiin. Erikoisessa kolmiodraamassa on hilpeitäkin sattumuksia, mutta loppua kohti käänteet muuttuvat yhä villimmiksi ja synkemmiksi. Outi Mäenpää tekee elämänsä roolin.”
2. ”Aina edes suurella rahalla ei tule hyvää jälkeä. Kari Juusosen ohjaama elokuva on kaikkien aikojen kallein suomalainen animaatio ja samalla aivan vastustamaton seikkailu. Elokuvassa käsitellään isänkaipuuta ja haaveita, esitetään viisauksia ja oivalluksia, kuitenkin amerikkalaistyylistä imelyyttä kaihtaen. Niko on teknisesti huikea ja tarinaltaan poikkeuksellisen vetovoimainen animaatioelokuva.”
3. ”Hienosti käsikirjoitettu elokuva ketjureaktiosta, epäonnesta joka lähtee kiertämään. Aki Kaurismäen elokuvien tavoin Pahan maan henkilöt ovat syrjäytyneitä, yhteiskunnan kelkasta pudonneita ja muutenkin elämän kolhimia. Välillä inhorealistiseksi kääntyvä tarina rikoksesta, rangaistuksesta ja syyllisyydestä on hyvin näytelty ja intensiivisesti ohjattu episodielokuva. Pahan maan lohduton maailma on hyvin samanhenkinen kuin ohjaaja Aku Louhimiehen kiitelty tv-sarja Irtiottoja.”

Mikko Kettula

2010-02-07T01:35:00.003+02:00

Sanomalehti Pohjalaisen elokuvakriitikko.

1. There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, Yhdysvallat, 2007)
2. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
3. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)
4. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
5. Toisen kerroksen lauluja (Roy Anderson, Ruotsi/Ranska/Tanska/Norja/Saksa, 2000)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Eläville ja kuolleille (Kari Paljakka, 2005)
3. Pelikaanimies (Liisa Helminen, 2004)

1. ”Kiteyttää onnistuneesti kapitalismin aatteen ja samalla tapailee uuden vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen tapahtumien henkeä.”

-------------------

1. ”Ei kai tähän paljoa tarvita perusteluita, Kaurismäki on Suomen kyvykkäin elokuvantekijä ja tämä on puhuttelevampi kuin Laitakaupungin valot.”
3. ”Lastenelokuvat jäävät tällaisissa listauksissa usein tyystin huomiotta, joten täytyy nostaa tämä viime vuosikymmeneltä parhaiten mieliin jäänyt kotimainen lastenleffa pistesijalle.”

"Nämä jäivät pitkän väännön jälkeen pistesijojen ulkopuolella":
Rautakolmonen (Kim Ki-duk, Etelä-Korea/Japani, 2004)
Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
Memento (Christopher Nolan, Yhdysvallat, 2000)
Sideways (Alexander Payne, Yhdysvallat, 2004)

Satu Kurri

2010-02-07T01:33:00.002+02:00

Kouvolan Sanomien kriitikkona vuodesta 1989 lähtien. Elokuva-arvioiden ohella myös kirja-arvosteluja.

1. My Blueberry Nights (Wong Kar-Wai, Kiina/Ranska/Hongkong, 2007)
2. Amores perros (Alejandro González Iñárritu, Meksiko, 2000)
3. Gran Torino (Clint Eastwood, Yhdysvallat, 2008)
4. Lost in Translation (Sofia Coppola, Yhdysvallat/Japani, 2003)
5. Waltz with Bashir (Ari Folman, Israel/Saksa/Ranska/Yhdysvallat, 2008)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Postia pappi Jaakobille (Klaus Härö, 2009)
3. Skavabölen pojat (Zaida Bergroth, Suomi/Saksa, 2009)

1. ”Pisteet kuuluvat ohjaajalle, ja yhtä hyvin olisin voinut valita hänen tuotannostaan In the Mood for Loven (2001) tai 2046:n (2004). Ohjaaja jatkaa Blueberryssä omaperäistä linjaansa ja soveltaa sitä tällä kertaa USA:ssa. Elokuva My Blueberry Nights on tunnetila, joka ilmaistaan musiikin ja kuvan avulla eikä siihen ole pääsyä verbaalisella kielellä. Se on melodraama ja roadmovie samassa paketissa.”
-------------------
1 .”Aki Kaurismäki ei ole löytänyt voittajaansa ainakaan vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Klaus Härö hätyyttelee tasaisella ja visuaalisesti täydellisellä tuotannollaan. Mies vailla menneisyyttä kuvaa näkevästi (kuten muutkin ohjaajan elokuvat) suomalaisen yhteiskunnan muutosta välittävästä yhteisökulttuurista yltiöpäiseen yksilökulttuuriin ja talouden (rahan) vallankumoukseen. Elokuvan mottona on: kannattaa istuttaa yksikin peruna vaikkei tilaa enää ole punaiselle tuvalle ja kokonaiselle perunamaalle.”

Päivi Kärkkäinen

2010-02-07T01:32:00.002+02:00

FilmiFINin elokuvakriitikko. Kirjoittanut arvosteluja vuodesta 2004.

1. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
2. Rakkautta ennen auringonlaskua (Richard Linklater, Yhdysvallat, 2004)
3. Menetetty maa (Ethan Coen & Joel Coen, Yhdysvallat, 2007)
4. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)
5. Babel (Alejandro González Iñárritu, Yhdysvallat/Meksiko, 2006)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)
3. Joki (Jarmo Lampela, 2001)

Jussi Lahtonen

2010-02-07T01:30:00.002+02:00

Elokuva- ja musiikkikriitikko, mm. Film-O-Holic ja Sue-lehti.

1. Taru sormusten herrasta (Peter Jackson, Yhdysvallat/Uusi-Seelanti/Saksa, 2001–2003)
2. Perikato (Oliver Hirschbiegel, Saksa/Italia, 2004)
3. Gladiator (Ridley Scott, Yhdysvallat, 2000)
4. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
5. There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, Yhdysvallat, 2007)
-------------------
1. Star Wreck: In the Pirkinning (Timo Vuorensola, 2005)
2. Sauna (AJ Annila, 2008)
3. Jadesoturi (AJ Annila, 2006)

1. ”Hartaudella ja antaumuksella tehty, toistakymmentä tuntia pitkä eepos, joka on ainutlaatuinen sekä skaalaltaan, majesteettiselta tarinankerronnaltaan että visuaaliselta kuvastoltaan. Länsimaisen kirjallisuuden merkkipaaluihin kuuluvan alkuperäisteoksen tarjoama rikas, syvä maailma kosketti, liikutti ja vei mukanaan aidosti.”
2. ”Dokumentoituihin faktoihin ja aikalaistodistuksiin pohjautuva apokalyptinen kertomus valtakunnanjohtaja Adolf Hitlerin viimeisistä päivistä auttoi näkemään Hitlerinkin ihmisenä niin hyvässä kuin ennen kaikkea pahassakin. Bruno Ganzin roolisuoritus on huikea, ja natsivaltakunnan rappio käsinkosketeltava.”
3. ”Ridley Scottin maskuliininen tutkielma kunniasta, uskollisuudesta ja kuolemankin rajat ylittävästä kaipuusta perheen pariin. Sävähdyttävä spektaakkeli, joka elvyttää vanhan elokuvan lajityypin ja vie sen uudelle tasolle.”
4. ”Espanjan sisällisodan kauhut nivoutuvat pienen tytön mielikuvitusmaailmaan äärivisuaalisessa, nyrjähtäneen tummasävyisessä fantastisessa ilmapiirissä. Kypsä, monitahoinen kokonaisuus.”
5. ”Vallanhalun, kapitalismin ja uskonnon epäpyhä kolminaisuus konkretisoituu tietoisen rauhallisesti käyntiin lähtevässä ja emotionaalisesti äärimmäisen räjähtävästi loppuvassa kronikassa. Öljynporaajan nousu ja rappio on aikamme kuvastin.”

-------------------

1. ”Uuden, perinteisistä väylistä piittaamattoman tekijäsukupolven esiinmarssi. Sulavan humoristisen ja toiminnallisen scifi-parodian efektit näyttävät kymmenien miljoonien Hollywood-efekteiltä, mutta ne on tehty vuosia kestäneenä tinkimättömänä käsityönä tekijöiden kodeissa. Kansainvälisesti merkittävin ja laajimmalle levinnein kotimainen elokuva viime vuosikymmenellä, elokuva jota ei taatusti tehty kaupallisista syistä.”
2. ”Kotimaisia tuonpuoleisten tarujen perinteitä psykologiseen kauhuun yhdistävä, monitulkintainen ja syvällinen teos syyllisyydentunnon taakasta.”
3. ”Vaikkei elokuvan toteutus ollut aivan sataprosenttisesti sitä, mitä ohjaajan visioissa oli, niin jo pelkästään yritys ja kunnianhimo yhdistää kiinalaiset wuxia-elokuvat suomalaiseen Sampo-mytologiaan on haastavuudessaan ja omintakeisuudessaan merkittävää.”

Lauri Lehtinen

2010-02-07T01:27:00.002+02:00

Kirjoittanut elokuvakritiikkiä vuodesta 1990, nykyisin Suomen Kuvalehteen ja sen liitteenä ilmestyvään TV-maailmaan, jossa työskentelee toimitussihteerinä.

1. Black Book (Paul Verhoeven, Saksa/Hollanti/Belgia, 2006)
2. Jumalan kaupunki (Fernando Meirelles, Brasilia/Ranska/Saksa/Yhdysvallat, 2002)
3. A History of Violence (David Cronenberg, Kanada, 2005)
4. Lost in Translation (Sofia Coppola, Yhdysvallat/Japani, 2003)
5. Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (Ang Lee, Kiina/Taiwan/Yhdysvallat/Hongkong, 2000)
-------------------
1. Tyttö sinä olet tähti (Dome Karukoski, 2005)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)

Ismo Lehtonen

2010-02-07T01:25:00.001+02:00

Seiskan tv-lehden, nykyisin Allerin tv-toimituksen, kriitikkona vuodesta 2000 lähtien. Nykyiset mediat: 7 päivää/tv-lehti, Katso, Telvis-sivusto ja Elle. Sitä ennen arvosteluja Turun yliopiston Radio Auroraan. Filmiauran jäsen.

1. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
2. Menetetty maa (Ethan Coen & Joel Coen, Yhdysvallat, 2007)
3. Waltz with Bashir (Ari Folman, Israel/Saksa/Ranska/Yhdysvallat, 2008)
4. Sideways (Alexander Payne, Yhdysvallat, 2004)
5. Unelmien sielunmessu (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2000)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Musta jää (Petri Kotwica, 2007)
3. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)

1. ”Wong Kar-Wain pohjattoman melankolista rakkauselokuvaa voisi katsella pelkän musiikin ja kuvien takia. 1960-luvun Hongkong luo taustalla hienoa tunnelmaa. Ohjaajan paras työ toistaiseksi.”
2. ”Coenin veljesten mestarisuoritus ja heidän paras elokuvansa kuluneella vuosikymmenellä. Hyytävä hotellikohtaus on jo klassikko.”
3. ”Israelilaisen dokumentaristin vaikuttava ja ajatuksia herättävä animaatio. Toimii yleisenä näkökulmana sodan vaikutuksista rivisotilaisiin ja tärkeänä kommenttina Israelin lähihistoriaan.”
4. ”Hauska komedia miehistä keski-iän ja viinitilan kynnyksellä.”
5. ”Yllätysnumero. Hubert Selby Jr:n kirjaan perustuva hurja huumekuvaus. Kronos Quartetin musiikkia on kuultu tämän jälkeen trailereissa.”

-------------------

1. ”Aki Kaurismäki teki sen tälläkin vuosikymmenellä. Palkinnot ja Oscar-ehdokkuus eivät tulleet tyhjästä.”
2. ”Petri Kotwica lunasti lupaukset. Hyvästä omasta käsikirjoituksesta moniulotteinen ja jännittävä ohjaus.”
3. ”Ei mikään hyvän mielen elokuva, mutta osuva nyky-Suomen kuvaus tämäkin. Sulevi Peltolan pölynimurikauppias oli vuosikymmenen näyttelijäsuorituksia.”

Jarno Lindemark

2010-02-07T01:23:00.002+02:00

Etelä-Suomen Sanomien elokuvakriitikko vuodesta 2004.

1. Dancer in the Dark (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Suomi/Alankomaat/Yhdysvallat/Iso-Britannia/Norja/Islanti, 2000)
2. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
3. Silent Light (Stellet licht; Carlos Reygadas, Meksiko/Ranska/Hollanti/Saksa, 2007)
4. The New World (Terrence Malick, Yhdysvallat, 2005)
5. Meidän musiikkimme (Jean-Luc Godard, Ranska/Sveitsi, 2004)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)
3. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)

Velipekka Makkonen

2010-02-07T01:21:00.002+02:00

Elokuvakriitikkona vuodesta 1960. Nykyinen pääfoorumi on Filmihullu-lehti, jonka toimituskuntaan kuuluu. Toinen säännöllinen foorumi Idänpolitiikka-lehti.

1. Meidän musiikkimme (Jean-Luc Godard, Ranska/Sveitsi, 2004)
2. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)
3. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
4. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
5. 4 (Ilja Hržanovski, Venäjä, 2005)
-------------------
1. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)
2. Maan muisti (Anastasia Lapsui & Markku Lehmuskallio, 2010)
3. Uralin perhonen (Katariina Lillqvist, 2008)

1. ”Godard on vuosikymmenten saatossa – hänen ensimmäisestä pitkästäänkin on jo yli 50 vuotta – osoittautunut jatkuvasti uusiutuvaksi, mutta aina omaa persoonallisuuttaan toteuttavaksi tekijäksi. Meidän musiikkimme näyttää yksinkertaisesta lähtökohdastaan maailmamme kaoottiset ja väkivaltaiset kasvot. Siinä Godard taas kerran panee alttiiksi oman persoonansa sekä kokoavana että ns. totuuksia kyseenalaistavana voimana suoralla, mutta kompleksisella tavallaan. Elokuvasta ei edes voi sanoa, onko se dokumenttia vai fiktiota, jos haluaa nämä kaksi tarkasti jaotella. Ne lomittuvat koko ajan keskenään yhdeksi kudokseksi.”
2. ”Von Trier on nykyisen keskipolven tekijöistä eniten elokuvailmaisua uudistanut ohjaaja. Dogville, joka on yhteiskunnan väkivaltaisuutta tutkivan USA – Land of Opportunities -trilogian ensimmäinen elokuva näytetään pelkistetyissä kulisseissa, maahan on piirretty vain tapahtumapaikan pohjapiirros, yksilön alistaminen joukon tahtoon. Yhteiskunnan toimintatapa näytetään yhtä pelkistetysti kuin sen näyttämökin. Kuitenkin siitä syntyy eri persoonien vaikutuksesta moniulotteinen ja syvätarkka kuva, juuri pelkistyksen ansiosta.”
3. ”Wong Kar-Wain taide perustuu näkemiseen ja näkemättä jättämiseen. In the Mood for Love on rakkauselokuva, jossa ei juuri näytetä rakkautta. Siitä syntyy tuntu maailman häilyvyydestä, tunteiden abstraktisuudesta, konkreettisuuden mahdottomuudesta. Vastaus kysymykseen, mistä puhumme. kun puhumme rakkaudesta tai muista tunteistamme, kuuluu: emme voi tietää. Tätä mahdottomuutta, konkreettisuuden puutetta Wong käsittelee äärimmäisen konkreettisesti. Hänen elokuvansa on yhtä ristiriitainen kuin todellisuus ja monet parhaista elokuvista, siitä sen mielenkiintoiset jännitteet.”
4. ”David Lynch on pitkään kuulunut amerikkalaisen poikkeuksiin monella tasolla. Hän tekee elokuvansa Hollywoodin puitteissa, mutta ei tee Hollywood-elokuvaa, eikä hän kuulu luontevasti myöskään ns. indie-tekijöihin. Herätettyään suuren yleisön huomiota Twin Peaks -tv-sarjallaan hän syvensi sen tematiikkaa ja ilmaisua pitkillä elokuvillaan, joista Mulholland Drive on eräänlainen huipentuma. Siinä on kysymys todellisuuden epävarmuudesta. Emme voi tietää mitä todella tapahtuu tai on tapahtunut. Se luo kysymyksiä maailman olemuksesta ja siitä, ovatko tunteemme todellisia, voatko ne edes meidän omiamme. Todellisuuden ristiriitainen olemuksen toteaminen, identiteettien hajoaminen on Lynchin taiteen perusta ja kiehtoo jatkuvasti.”
5. ”Venäläisen elokuvan nousu on ollut koko vuosikymmenen ilmiö. Yksi sen merkkihenkilöitä on nuori, vähän yli kolmekymppinen, tällä hetkellä ainoaa elokuvaansa tehdessään sen alle ollut Ilja Hržanovski, elokuvasukuun syntynyt. Hän näyttää venäläisen todellisuuden sekä raadollisuudessaan että illusorisuudessaan. Sen henkilöt elävät kuviteltua todellisuutta, ainakin suhteessa toisiinsa, mutta samalla sukeltavat mutaan ja pontikkaan hautautuvaan todellisuuteen. 4 on venäläisen nykyelokuvan hienoimpia töitä, mutta se on saanut rinnalleen useita merkittäviä töitä.”

-------------------

1. ”Aki Kaurismäki on suomalaisista elokuvantekijöistä selvästi esiin nouseva hahmo. Laitakaupungin valot tuntuu lopettavan erää vaiheen hänen tuotannossaan (kuten myös kertovat huhut hänen tulevasta elokuvastaan). Se on synkin hänen töistään, missä usko ihmisyyteen on muutaman oljenkorren varassa. Selkein piirroin hahmotettu elokuva kertoo yksinäisen ihmisen kärsimystien hänen uskoessaan muista parasta mahdollista. Lopun toivonpilkahdus – enemmänkin kuin se – kääntää kaiken toisin päin .Muutaman hyvän ihmisen voimin maailman voi kääntää toisin päin.”
2. ”Markku Lehmuskallio ja Anastasia Lapsui ovat kartoittaneet Lapsuin kansan nenetsien elinoloja. Viimeisimmässä, Maan muistissa, on kysymys Suomesta, sen henkisestä historiasta, joka on ikään kuin tallessa sen maaperässä. Elokuva on essee sanan parhaassa merkityksessä .Se käyttää hyväkseen sekä dokumentaarista että näyteltyä aineistoa, historiaa ja kansanperinnettä. Niistä syntyy rikas kuva henkisyydestä, joka on parasta suomalaisessa perinteessä.”
3. ”Katariina Lillqvist on vuosien saatossa luonut sarjan taidokkaita ja hienoja nukkeanimaatiolyhytelokuvia. Pieneksi sensaatioksi kehittynyt Uralin perhonen perustuu tamperelais-pispalalaiseen perimätietoon Pispalassa asuvasta salaperäisestä kirgiisimiehestä, jonka väitetään tulleen Suomeen Mannerheimin matkamuistona idän retkiltä. Tältä pohjalta Lillqvist tulkitsee Suomen ja Mannerheimin historiaa, Tampereen verilöylyä ja Pispalan solidaarista yhteisöä. Lyhyessä ajassa Lillqvist luo paljon sisältöä ja pirullista ajankuvaa.”

Hannu Massinen

2010-02-07T01:20:00.001+02:00

Kirjoittanut elokuvista Etelä-Suomen Sanomiin vuodesta 1966 lähtien. Nyt rauhoitellut kirjoittelua.

1. Jumalan kaupunki (Fernando Meirelles, Brasilia/Ranska/Saksa/Yhdysvallat, 2002)
2. Unelmien sielunmessu (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2000)
3. 1 + 2 (Edward Yang, Taiwan/Japani, 2000)
4. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
5. Laulu Martinille (Bille August, Ruotsi, 2001)
-------------------
1. Koirankynnen leikkaaja (Markku Pölönen, 2003)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Näkymätön Elina (Klaus Härö, Suomi/Ruotsi, 2002)

1. ”Arkirealismia Rion slummeista vakuuttavasti ja vavahduttavasti.”
2. ”Hieno elokuva huumeiden maailmasta.”
3. ”Elämän totuuksia oivallisesti etsivä taiwanilainen filmi.”
4. ”Tajunnan hämäriä virtoja luotaava upea, monikerroksinen elokuva.”
5. ”Viisas ja lämmin elokuva sairaudesta ja vanhuudesta.”

-------------------

1. ”Humaani huovismainen elokuva hyvistä ihmisistä ja katoavasta suomalaisesta metsäkulttuurista.”
2. ”Karu filmi hyvinvointiyhteiskunnan nurjalta puolelta.”
3. ”Erinomainen elokuva lapsuudesta.”

Harri-Ilmari Moilanen

2010-02-07T01:19:00.001+02:00

Freelance-kriitikko, nykyiset julkaisufoorumit: Kansan Uutisten Viikkolehti, Ilta-Sanomien tv-lehti. Filmihullun avustaja 1976–2004.

1. There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, Yhdysvallat, 2007)
2. Amores perros (Alejandro González Iñárritu, Meksiko, 2000)
3. Waltz with Bashir (Ari Folman, Israel/Saksa/Ranska/Yhdysvallat, 2008)
4. Taivaan reunalla (Fatih Akin, Saksa/Turkki, 2007)
5. Mene, tiedä (Jacques Rivette, Ranska/Italia/Saksa, 2001)
-------------------
1. Kielletty hedelmä (Dome Karukoski, Suomi/Ruotsi, 2009)
2. Joki (Jarmo Lampela, 2001)
3. Haaveiden kehä (Matti Ijäs, 2002)

1. ”Aikamme Greed on tulivoimainen kiteytys ahneuden aggressiosta, klassikko jo syntyessään. Elokuvan kruununa loistava Daniel Day-Lewisin roolityö on todellinen näyttelijäntaiteen voimannäyte, se edustaa intohimoisen fyysistä näyttelemistä älykkäimmillään.”

-------------------

1. ”Nätti kasvu- ja kehitystarina, romanttinen nykydraama ja chick flick, linjakas kuvaus nuorista kahden hyvin erilaisen maailman ristitulessa. Leffa on kolmen kauppa, ohjaaja Dome Karukosken, käsikirjoittaja Aleksi Bardyn ja toista pääosaa esittävän Marjut Mariston.”

Jari Mustonen

2010-02-07T01:17:00.001+02:00

Toiminut kriitikkona syksystä 2003 alkaen. Nykyiset julkaisufoorumit: Elitisti.net, Blood Ceremony Magazine. Erikoistunut 60–70 -lukujen eurooppalaiseen elokuvaan.

1. Master and Commander: Maailman laidalla (Peter Weir, Yhdysvallat, 2003)
2. Perikato (Oliver Hirschbiegel, Saksa/Italia, 2004)
3. Battle Royale (Kinji Fukasaku, Japani, 2000)
4. The Snow Walker (Charles Martin Smith, Kanada, 2003)
5. Bully (Larry Clark, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
-------------------
1. Pieniä eroja (Mari Rantasila, 2002)
2. Autobonus (Mika Ronkainen, 2001)
3. Kansalainen Jussila (Saku Pollari, 2006)

1. ”Elokuvallaan Huviretki hirttopaikalle aikoinaan säväyttänyt vanhan kaartin ohjaajataituri Peter Weir toi 2000-luvulle väkevän klassisen seikkailun, jossa yhdistyvät luonnon armottomuus, historia sekä luonnontieteiden nousu. Humanistinen kuvaus miesten välisestä ystävyydestä.”
2. ”Oliver Hirschbiegelin Der Untergang katsoo ihmiskunnan lähihistoriaan ja antaa kulttuurin ikonisoimalle pahalle ihmisen kasvot. Tässä häntä auttavat voimakkaat roolisuoritukset sekä vaikuttavaan elokuvakerrontaan kyennyt tiimi.”
3. ”2000-luvulta muistetaan monta japanilaista elokuvaa. Vuosituhannen alun sensaation tarjosi kuitenkin 70-vuotias Kinji Fukasaku, joka (jälleen kerran) tuuletti pinttynyttä länsimaista elokuvakerrontaa luoden aikansa populaarikulttuuria.”
4. ”Nicolas Roegin Walkaboutin jalanjäljissä kulkeva elokuva vie katsojan arktiselle tundralle. Rajattujen mahdollisuuksien keskellä ihmisen identiteettiä alkaa leimata halu selviytyä. Tällöin myös ympäröivä maailma saa uudenlaiset kasvot .”
5. ”Larry Clarkin pienimuotoinen Bully tulkitsee hyvin omaleimaisella tavalla ihmisen omaa identiteettiä korostavan, tunnekylmän maailman arvottomuutta ja kykenemättömyyttä empatiaan. Tyhjä yhteiskunta kasvattaa tyhjiä nuoria.”

-------------------

1. ”Mari Rantasilan humaani elokuva eroista ja tabuista eri yhteiskunta-asetelmien välillä. Suomalainen elokuva, joka kohtelee katsojia kuin aikuista ihmistä.”
2. ”Dokumentti toisenlaisista unelmista. Mika Ronkainen kuvaa tietoisen karrikoiden itsepetoksen inhimillistä puolta. Mistä unelmat syntyvät ja miksi niitä on joskus niin vaikea kaataa.”
3. ”Saku Pollarin lööppiviihdettä, myötähäpeää ja sairaalloista kunnianhimoa hyödyntävä dokumentti (tai yhteiskuntadraama), joka on sitä itseään: sairaalloista tirkistelyä tirkistelyn vuoksi.”

Essi Myllyoja

2010-02-07T01:16:00.002+02:00

Kirjoittanut elokuvakritiikkejä Aamulehteen vuosina 2007–2009; Aamulehden toimittaja 2006–2009.

1. Lost in Translation (Sofia Coppola, Yhdysvallat/Japani, 2003)
2. Tahraton mieli (Michel Gondry, Yhdysvallat, 2004)
3. Muiden elämä (Florian Henckel von Donnersmarck, Saksa, 2006)
4. Pianisti (Roman Polanski, Ranska/Puola/Saksa/Iso-Britannia, 2002)
5. Little Miss Sunshine (Valerie Faris & Jonathan Dayton, Yhdysvallat, 2006)
-------------------
1. Tyttö sinä olet tähti (Dome Karukoski, 2005)
2. Postia pappi Jaakobille (Klaus Härö, 2009)
3. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)

1. ”Hämmentävä, kaunis ja ajatuksia herättävä kuvaus eksymisestä, löytämisestä ja löydetyksi tulemisesta. Scarlet Johanssonin ja Bill Murrayn viaton kemia liikuttaa.”

-------------------

1. ”Raikas ja katu-uskottava päivitys vanhasta tyttö tapaa pojan -tarinasta. Pamela Tola ja Samuli Vauramo ovat rooleissaan herkkiä ja ihania, 2000-luvun Ansa ja Tauno.”

Sakari Määttä

2010-02-07T01:15:00.002+02:00

Elitisti.netin elokuvakriitikko.

1. Zeitgeist: The Movie (Peter Joseph, Yhdysvallat, 2007)
2. Perikato (Oliver Hirschbiegel, Saksa/Italia, 2004)
3. The Death of Mr. Lazarescu (Moartea domnului Lazarescu; Cristi Puiu, Romania, 2005)
4. Grindhouse: Death Proof (Quentin Tarantino, Yhdysvallat, 2007)
5. Viisi vuodenaikaa (Kim Ki-duk, Etelä-Korea/Saksa, 2003)
-------------------
1. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)
2. Muukalainen (Jukka-Pekka Valkeapää, Suomi/Saksa/Viro/Iso-Britannia, 2009)
3. Autobonus (Mika Ronkainen, 2001)

1. ”Kolmeen osaan jaettu dokumentti kertoo muutamasta itsestäänselvästä asiasta, joihin normaalissa elämässä ei kuitenkaan tavallisesti kiinnitetä huomiota. Pitkästä kestosta huolimatta melkeinpä hypnoottinen Zeitgeist toimii todella hyvin ja herättää ajatuksia ja keskustelua pitkäksi aikaa. Elokuvassa yhdistyy taidokas toteutus, hallittu leikkaus ja rytmitys sekä erityisen mielenkiintoinen aihe. Zeitgeist ja jatko-osa Zeitgeist: Addendum (2008) ovat ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa aivan jokaiselle. On vaikeaa kuvitella, että jokin muu elokuva voisi mennä Zeitgeistin ohi vuosikymmenen parhaan elokuvan paikalle.”
3. ”Aina yhtä ajankohtainen aihe todella vakuuttavassa elokuvassa. Järkkymätöntä ohjaustyöskentelyä täydellistää pääosa Ion Fiscuteanun suoritus. Harvoja elokuvia, joissa pitkä kesto toimii elokuvallisena tehokeinona.”
4. ”Herätti uudelleen eloon laajemman kiinnostuksen Grindhouse-elokuvia kohtaan ja sen ansiosta nykyisin on helposti saatavilla todella obskuurejakin genrenimikkeitä. Death Proof ei todellakaan ollut Tarantinolle mikään välityö, vaan yksi hänen parhaista elokuvistaan.”

-------------------

1. ”Tolstoin tarinasta innostustaan ammentava kitkerän pessimistinen Paha Maa erottuu erityisen hyvin edukseen vuosikymmenen aikana Suomessa tehtyjen valtavirtaelokuvien massasta (jos Aleksi Mäkelän Häjyt olisi tehty vuotta myöhemmin, niin se toki löytyisi tältä listalta!). Paha Maa vetoaa suomalaisiin, mutta onnistui ymmärrettävän hyvin kansainvälisestikin. Suomalaisten näyttelijöiden senhetkinen parhaimmisto, yksinkertaisuudessaan sujuva tarina, hallittu ohjaus ja laadukas kuvaus nostavat Pahan Maan ykköspaikalle.”
2. ”Vähäeleinen Muukalainen on hiukan riittämättömästä tarinastaan huolimatta ansainnut paikkansa listalla. Tuomo Hutrin aivan omaa luokkaansa oleva kuvaus on hienointa mitä suomalaisessa elokuvassa on nähty pitkiin aikoihin. Luonto on elokuvassa suuressa osassa ja ohjaajan luoma hieman kauhuelokuvamainen tunnelma alati läsnä.”

Tomi Nordlund

2010-02-07T01:14:00.000+02:00

Satakunnan Kansan elokuvakriitikkona vuodesta 2004 lähtien.

1. There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, Yhdysvallat, 2007)
2. Sideways (Alexander Payne, Yhdysvallat, 2004)
3. Match Point (Woody Allen, Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2005)
4. Borat (Larry Charles, Yhdysvallat, 2006)
5. Perikato (Oliver Hirschbiegel, Saksa/Italia, 2004)
-------------------
1. Äideistä parhain (Klaus Härö, Suomi/Ruotsi, 2005)
2. Kolme viisasta miestä (Mika Kaurismäki, 2008)
3. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)

Katariina Norontaus

2010-02-07T01:08:00.002+02:00

Freelance-kriitikko ja -toimittaja. Arvioinut elokuvia vuodesta 2009, tehnyt myös kirja- ja sarjakuva-arvioita. Julkaisufoorumina Turun Sanomat.

1. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)
2. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
3. Unelmien sielunmessu (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2000)
4. Henkien kätkemä (Hayao Miyazaki, Japani, 2001)
5. Adaptation. Minun versioni (Spike Jonze, Yhdysvallat, 2002)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)
3. Näkymätön Elina (Klaus Härö, Suomi/Ruotsi, 2002)

1. ”Lattiaan piirretyt lavasteet unohtuvat ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Elokuvan taikaa armottomalla tarinalla.”
2. ”En vieläkään ole varma, mitä tässä loppujen lopuksi tapahtuu, mutta kyseessä on silti yksi vangitsevimpia näkemiäni elokuvia.”
3. ”Ahdistava ja psykologisesti uskottava riippuvuuden kuvaus ei päästä helpolla.”
4. ”Animaation mestarin paras elokuva tämän vuosituhannen puolella.”
5. ”Charlie Kaufmannin notkea käsikirjoitus rikkoo riemastuttavan itsetietoisesti omia sääntöjään. Ennusti seuraavana vuonna ilmestyneen Identity-elokuvan.”

-------------------

1. ”Kaurismäen inhimillisyyttä ja hiljaista huumoria parhaimmillaan.”
2. ”Kaikesta kaupallisesta hapatuksestaan huolimatta hienosti näytelty, sujuva ja tunteita herättävä episodielokuva.”
3. ”Ruotsalaissuomalainen yhteistuotanto tavoittaa lapsen näkökulman.”

Reijo Noukka

2010-02-07T01:07:00.003+02:00

Avustanut Aamulehden elokuvasivuja kohta 30 vuotta freelancerina. Kirjoittanut muihin lehtiin satunnaisesti. Toiminut 40 vuotta sitten elokuvakerholiikkeessä mm. elokuvakerho Monroen puheenjohtajana ja kirjoittanut 1970-luvulla kolme opetusvihkoa Elokuvakerhojen liitolle. Toiminut myös elokuva-arkiston Tampereen sarjan vetäjänä ja työväenopiston elokuvan opintopiirin luennoitsijana.

1. Puhu hänelle (Pedro Almodóvar, Espanja, 2002)
2. Fahrenheit 9/11 (Michael Moore, Yhdysvallat, 2004)
3. Moolaadé – Suojelus (Ousmane Sembene, Senegal/Ranska/Burkina Faso/Kamerun/Marokko/Tunisia, 2004)
4. Dreamgirls (Bill Condon, Yhdysvallat, 2006)
5. Sinä elävä (Roy Andersson, Saksa/Tanska/Ranska/Ruotsi/Norja, 2007)
-------------------
1. Aleksis Kiven elämä (Jari Halonen, 2001)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Pelon maantiede (Auli Mantila, 2000)

1. ”Humaanin lämmin ja koskettava draama.”
2. ”Vuosikymmenen iskevin dokumenttifilmi.”
3. ”Vuosikymmenen osuvin ja värikkäin afrikkalaisfilmi.”
4. ”Supremesin tarina upeasti tulkittuna.”
5. ”Todella originelli visio elämän perusjännitteisiin.”

-------------------

1. ”Tämä filmi horjutti hienosti perinteistä kuvaa Kiven elämästä.”
2. ”Tekijänsä paras filmi tähän mennessä.”
3. ”Taidokas ja puhutteleva naisnäkökulma.”

Juhani Nurmi

2010-02-07T01:05:00.001+02:00

Kalevan elokuvakriitikkona vuodesta 1990 alkaen. Elokuva-aiheisia haastatteluja mm. Imageen, Suomen Kuvalehteen, Blue Wingsiin (Finnair) ja Helsingin Sanomiin. Oli mukana perustamassa elokuvalehtiä Elokuva ja Episodi, ja toimi lehtien ensimmäisenä päätoimittajana. Tv-puolella elokuva-aiheisia haastatteluita TV2:lle, MTV3:lle (45 Minuuttia, Huomenta Suomi, Kymmenen Uutiset), Nelosen Uutisille ja YLE1:n Aamu-tv:lle. Oli organisoimassa Oulun OFF-elokuvafestivaalia vuosina 1993–94 festivaalijohtajana. Aloitteleva elokuvakäsikirjoittaja.

1. Sideways (Alexander Payne, Yhdysvallat, 2004)
2. Watchmen (Zack Snyder, Yhdysvallat, 2009)
3. Good Night, and Good Luck. (George Clooney, Yhdysvallat, 2005)
4. Batman Begins (Christopher Nolan, Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2005)
5. Casino Royale (Martin Campbell, Yhdysvallat/Iso-Britannia/Tshekki, 2006)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)
3. Kuulustelu (Jörn Donner, 2009)

1. ”Elämänmakuinen ja tragikoominen buddy movie. Uskomattoman hienosti ohjattu ja näytelty. Paul Giamatti ja Thomas Haden Church kohoavat yhdeksi kaikkien aikojen parhaista parivaljakoista valkokankaalla. Sideways saa katsojankin kipeästi kaipaamaan kahden parhaan ystävän rillumarei-reissua Pohjois-Kalifornian viinitila-alueille. Viinin käyttö elämän vertauskuvana on kerta kaikkiaan nerokasta. Kestää liki loputtomia katsomiskertoja, naurattaen ja itkettäen joka kerta. Ohjaaja Alexander Payne ei ole sittemmin löytänyt yhtä loistavaa aihetta pitkälle elokuvalle, eikä ihme.”
2. ”Viitta- ja sandaali -seikkailusta 300 vastannut Zack Snyder ällistytti kaikki luomalla majesteettisen antisankari-supersankarielokuvan, jonka päähenkilöt ovat joko luusereita, mielipuolia tai henkisesti järkkyneitä. Alan Mooren ja Dave Gibbonsin luoma Watchmen on kaikkien aikojen arvostetuin graphic novel. Vaihtoehtoiseen 1980-luvun puoliväliin sijoittuva Watchmen on dystopia, joka vetää visuaalisuudessaan ja kerronnallisessa kompleksisuudessaan vertoja Ridley Scottin Blade Runnerille. Mutta Blade Runnerin tavoin Watchmeniakaan ei ymmärretty sen ilmestyessä, eikä Watchmen saanut aikaan kovinkaan kuuluvaa kilinää kansainvälisillä lippuluukuilla. Sitä ei voi kuin ihmetellä. Ehkäpä tässäkin tapauksessa historia tekee tehtävänsä, ja kohottaa Watchmenin sinne minne se kuuluu – sokratesmaisesti pohdiskelevien tieteiselokuvien kirkkaimpaan eliittiin. Kaikkien aikojen paras supersankari-dystopia.”
3. ”Mustavalkoisena ohjattu elokuva on muistutus George Clooneyn tarinankerronnallisista taidoista elokuvaohjaajana. 1950-luvun vainoharhaista McCarthy-aikakautta (lue: Yhdysvaltain kommunistivainoja) kuvaava elokuva on fantastinen näyttö journalismin ja totuuden vankkumattomasta voimasta. David Strathairn loistaa pääosissa lahjomattomana journalistina, Edward R. Murrowina. Clooneyn, Robert Downey Jr:in, Jeff Danielsin ja Patricia Clarksonin hallitut sivuosasuoritukset alleviivaavat entisestään hienosti kerrottua ja ajatuksia herättävää elokuvaa, jonka pienimuotoisuus viehättää. Mahtavaa ajankuvausta myös kuvauksensa ja musiikkinsa osalta.”
4. ”Hollywoodin uusi ihmepoika, ohjaaja-käsikirjoittaja Christopher Nolan teki sen, missä esim. Darren Aronofsky ei onnistunut. Vasta Nolan onnistui vakuuttamaan Warner Brosin johdon Yön ritarin/Batmanin elinvoimaisuudesta. Nykyaikaan sijoittuvan Batman Beginsin vahvuus on sen ’alkutarinassa’: se kertoo miten alitajunnan syövereistä ja perhetragedian katharsiksesta syntynyt lepakkopersoona ottaa miljönääriperijä Bruce Waynen valtaansa, ja tekee tästä konnien kauhun. Nolan ohjaa lepakkodekkariaan tavattoman mukaansatempaavasti. Christian Bale on kuin syntynyt Bruce Wayneksi/Batmaniksi. Sivurooleissa nähtävät Michael Caine, Ken Watanabe, Gary Oldman ja Liam Neeson vankistavat kaikkien aikojen parasta Batman-elokuvaa entisestään. Kaikkien aikojen onnistunein supersankarielokuva.”
5. ”Kuten Batman Begins, myös Casino Royale on ’alkutarina’, joka näyttää miten tiedustelupalvelu MI6:n armottomasta tappajasta tuli se agentti, jota koko elokuvamaailma on oppinut rakastamaan v. 1962 lähtien: James Bond, agentti 007. Paljon kritiikkiä etukäteen saanut Daniel Craig on kaikkien aikojen paras leffa-Bond; vuoroin kova, herkkä, viekas, rakastava ja petetty. Martin Campbellin räjähtävä ohjaus ja nautittava käsikirjoitus huimine takaa-ajoineen, elämää suurempine pokeripeleineen ja romanttisine hetkineen kohottaa Casino Royalen roimasti aiemman Bond-kaanonin yläpuolella, unohtamattomalla ja kenties jopa ylittämättömällä tavalla. Kaikkien aikojen paras Bond-elokuva mutta myös todella hyvä Elokuva.”

-------------------

1. ”Muistinsa menettänyt mies alkaa rakentaa uudestaan elämäänsä köyhälistön parissa. Oli ansaitusti ulkomaalaisen elokuvan Oscar-ehdokkaana ja kolmas suomalainen elokuva, joka pääsi Cannesin pääkilpasarjaan.”
2. ”Väärennetystä 500 euron setelistä käynnistyy tapahtumasarja, jossa paha pannaan kiertämään. Kulissien takaisista ongelmistaan huolimatta ohjaaja Aku Louhimiehen ja tuottaja Markus Selinin mestariteos.”
3. ”Kiehtova kuvaus neuvostovakoojan Kerttu Nuortevasta hänen kuulustelijoidensa kynsissä v. 1942. Erinomaisesti näytelty, kirjoitettu ja ohjattu pienimuotoinen elokuva.”

Ja lista jatkuu:
4. Kivenpyörittäjän kylä (Markku Pölönen, 2005)
”Markku Pölösen ensimmäinen kokoillan elokuva on tragikoominen tarina supisuomalaisen kyläyhteisön katoamisesta. Matka menneeseen aikaan sekä naurattaa että itkettää.”
5. Levottomat (Aki Louhimies, 2000)
”Aki Louhimiehen ensimmäinen kokoillan elokuva on osuva urbaani kuvaus nuoren miehen sieluttomuudesta ja kykenemättömyydestä rakkaussuhteeseen.”

Pasi Nyyssönen

2010-02-07T01:04:00.000+02:00

Suunnittelija (Kansallinen audiovisuaalinen arkisto) ja elokuvafestivaalijärjestäjä. Kirjoittanut elokuvasta 1990-luvun alusta lähtien, kritiikkejä mm. Clickiin, Filmihulluun, MeNaisiin.

1. Isän paluu (Andrei Zvjagintsev, Venäjä, 2003)
2. 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (Cristian Mungiu, Romania, 2007)
3. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
4. Lilja 4-ever (Lukas Moodysson, Ruotsi/Tanska, 2002)
5. Henkien kätkemä (Hayao Miyazaki, Japani, 2001)
-------------------
1. Musta jää (Petri Kotwica, 2007)
2. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)
3. Joki (Jarmo Lampela, 2001)

Harri Parikka

2010-02-07T01:03:00.003+02:00

Elokuva- ja teatterikriitikko, kirjoittanut elokuva-arvosteluja 11 vuotta eri lehtiin. Nykyisenä julkaisufoorumina Kymenlaaksossa ilmestyvä Viikko-Eteenpäin. Tunnetaan Kotkassa paikallisen elokuvakerho Majakan puheenjohtajana ja esitysten vetäjänä.

1. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
2. Brokeback Mountain (Ang Lee, Yhdysvallat/Kanada, 2005)
3. Henkien kätkemä (Hayao Miyazaki, Japani, 2001)
4. There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, Yhdysvallat, 2007)
5. Moulin Rouge (Baz Luhrmann, Yhdysvallat/Australia, 2001)
-------------------
1. Paha maa (Aku Louhimies, 2005) (Aku Louhimies, 2005)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Muukalainen (Jukka-Pekka Valkeapää, Suomi/Saksa/Viro/Iso-Britannia, 2009)

1. ”Yksinkertaisesti huikealla tavalla realismia ja fantasiaa yhdistävä mestariteos, joka osoittaa lopullisesti tekijänsä mestarillisuuden monasti aliarvostetun lajityypin parissa.”
2. ”Jumalattoman kaunis rakkaustarina, joka saa katsojansa herkistymään, riippumatta katsojan omasta seksuaalisesta suuntautumisesta. Upeat näyttelijäsuoritukset.”
3. ”Ylivoimaisesti vuosikymmenen paras animaatio. Miyazaki on yksinkertaisesti nero animaation alalla.”
4. ”Huikaiseva analyysi kapitalismista ja ahneudesta. Daniel Day-Lewisin suoritus lajissaan aivan ylittämätön.”
5. ”Tämä ei taida löytyä kovin monelta vuosikymmenen paras -listalta, mutta itse pidän tätä mieltä ja sielua virkistävänä, upeana musiikillisena seikkailuna, jota katsoessa maalliset murheet unohtuvat silmänräpäyksessä...”

-------------------

1. ”Kuten Eppujen esikuvana ollut biisi, järkähtämätön kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta.”
2. ”Taattua Kaurismäkeä. Karu kuvaus suomalaisesta nykytodellisuudesta.”
3. ”Varsin tuore leffa, mutta osoittaa kiistatta ohjaajansa lahjakkuuden. Häikäisevä kuva- ja äänimaailma.”

Jussi U. Pellonpää

2010-02-07T01:02:00.001+02:00

Elokuvatoimittaja, freelancer. Nykyiset julkaisukanavat Forssan lehti (vuodesta 1989) ja FilmiFIN.com (vuodesta 2008).

1. Menetetty maa (Ethan Coen & Joel Coen, Yhdysvallat, 2007)
2. Moulin Rouge (Baz Luhrmann, Yhdysvallat/Australia, 2001)
3. The Wrestler – painija (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2008)
4. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
5. Watchmen (Zack Snyder, Yhdysvallat, 2009)
-------------------
1. Koirankynnen leikkaaja (Markku Pölönen, 2003)
2. Miehen työ (Aleksi Salmenperä, 2007)
3. Rööperi (Aleksi Mäkelä, 2009)

1. ”Hyvinkin lähellä täydellistä filmatisointia yhdestä nykykirjallisuuden merkkipaaluista. Tavoittaa ajan, paikan ja tunnelman täydellisesti ja onnistuu olemaan hirtehisen hauska ja oikeasti kauhistuttava yhtä aikaa. Loistavat näyttelijät, Javier Bardem etunenässä, kruunaavat komean kokonaisuuden.”
2. ”Kineettinen voimalaitos, jonka suuri sydän sykkii loistavasti sovitetun musiikin tahdissa. Värikäs runsaudensarvi, joka kaikesta traagisuudestaan huolimatta on pakahduttava romanttinen, hiipivästi jännittävä ja vilpittömän hauska. Elokuvakokemus sanan varsinaisessa merkityksessä.”
3. ”Pienuuden maksimoitu riemuvoitto. Elokuva menee niin syvälle päähenkilönsä sisään, että tunnetiloista tulee katsojan kanssa yhteisiä. Mickey Rourken Tour de force, jonka tasoista tyyli- ja voimannäytettä saadaan odotella pitkään uudelleen nähtäväksi keneltä tahansa näyttelijältä.”
4. ”Psykosomaattinen kokemus, joka ei ole elokuva, vaan mielentila. Täydellisesti mukaansa tempaava matka ulottuvuuteen joka on yhtä aikaa kaunis, kammottava, romanttinen ja vapauttava. Temaattinen timantti.”
5. ”Lukuisia katselukertoja kestävä runsaudensarvi, joka on yksi kaikkien aikojen sarjakuvasovituksia. Julma, raaka ja samaan aikaan visuaalisesti nerokas kuvaus vaihtoehtoisesta menneisyydestä täyttää valkokankaan miljoonalla mietityllä yksityiskohdalla. Sarjisleffoille poikkeuksellisesti Watchmen piirtää myös syvätarkat läpivalaisut henkilöhahmoistaan, traagisimpana ilmentymänä Jackie Earle Haleyn sydäntäsärkevä tulkinta moniongelmaisesta Rorschachista.”

-------------------

1. ”Kaunis ja koskettava kertomus todellisesta ystävyydestä. Samalla myös erilaisuutta sydämellisesti ymmärtävä kuvaus kokonaisesta kansakunnasta suuren sodan jaloissa. Peter Franzénin hienon uran vaikuttavin roolityö.”
2. ”Syvältä kouraiseva kuvaus lama-suomesta piirtää yksityisestä yleiseen kasvavan kokonaiskuvan hädästä ja tarpeellisuuden tunteen täydellisestä katoamisesta. Tragikomedia sanan varsinaisessa merkityksessä, jossa Tommi Korpelan pidäkkeetön roolityö on kaiken kantava voima.”
3. ”Tekijöidensä aikuisin elokuva, josta puuttuu kaikki Mäkelää aiemmin vaivannut itsetietoinen elvistely ja turha kikkailu. Komea krimikronikka, jossa jokaisella pelurilla on lihaa luiden ympärillä. Julma, dramaattinen, mutta yhtä aikaa herkkä ja koskettava kuvaus katutason operaattoreista, joiden matka tuhoon pärjää hienosti kansainvälistenkin gangsterikuvausten rinnalla.”

Juhana Pettersson

2010-02-07T01:01:00.001+02:00

Kirjoittanut elokuvasta mm. Kumppaniin, Roolipelaajaan, Nyt-liitteeseen ja Kulttuurivihkoihin. Erikoistunut erityisesti Irak-elokuviin, Lähi-idän elokuviin ja ”taidekamaan”. Opiskellut taide-elokuvaa Ranskassa Studio national des arts contemporain le Fresnoyssa 2003–2005.

1. Silent Light (Stellet licht; Carlos Reygadas, Meksiko/Ranska/Hollanti/Saksa, 2007)
2. La commune (Paris, 1871) (Peter Watkins, Ranska, 2000)
3. Avenge But One of My Two Eyes (Nekam achat mishtey eynay; Avi Mograbi, Ranska/Israel, 2005)
4. United Red Army (Jitsuroku rengô sekigun: Asama sansô e no michi; Kôji Wakamatsu, Japani, 2007)
5. Johanna (Kornél Mundruczó, Unkari, 2005)
-------------------
1. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)
2. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)
3. Pavlovin koirat (Arto Halonen, 2005)

1. ”Tavattoman hieno ja kaunis elokuva, joka lähestyy aihettaan yllättävällä empatialla. Ohjaajan aiemmatkin elokuvat ovat olleet hyviä, mutta tämä nostaa hänet maailmanluokan tekijäksi. Vuosikymmenen kauneimmat kuvat ja moniuloitteisimmat, monisävyisimmät hetket.”
2. ”Watkinsin elokuva on poliittinen tai taiteellinen voitto. Se rikkoo elokuvantekemisen konventioita ja luutuneita käsityksiä siitä, miten elokuva rakennetaan ja kuinka kauan se kestää. Se kuvaa menneisyyttä elävällä, iskevällä tavalla, josta luutuneet pukudraamat voisivat ottaa oppia.”
3. ”Dokkarin kohtaus, jossa juutalainen ohjaaja ottaa yhteen israelilaisen sotilaan kanssa checkpointilla on vuosikymmenen voimaannuttavin hetki.”
4. ”Fiktionalisoitu dokkari käy käsiksi vasemmiston historian mustiin alueisiin sellaisella innolla ja tarkkuudella, jota toivoisi suomalaisenkin vasemmiston sisäiseen dialogiin. Harva elokuva sanoo näin paljon politiikasta ja ihmisestä.”
5. ”2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tehtiin monta hullua elokuvaa, ja tämä on yksi hulluimmista ja hienoimmista. Kokonaan oopperan muodossa toteutettu, läpilaulettu elokuva ei jää kuriositeetiksi, vaan käsittelee aiheensa armottomalla rehellisyydellä ja emotionaalisella voimalla.”

-------------------

1. ”Upea, näkemyksellinen dokkari tärkeästä aiheesta, jonka tekeminen osoitti sekä hurjaa taiteellista näkemystä että henkilökohtaista rohkeutta.”
2. ”Kaurismäki on pitänyt suomalaisen elokuvan lippua korkealla jo jokusen vuosikymmenen, ja taso pitää edelleenkin. Hänen ansiostaan monilla ulkomaisilla henkilöillä on todellisuutta valoisampi kuva suomalaisen elokuvan laadusta.”
3. ”Pavlovin koirat on hieno dokkari huvittavasta ja omaperäisestä aiheesta joka paljastaa yllättäviä asioita ihmisestä. Mieleenpainuvia tilanteita ja loputtomia anekdootteja.”

Tommi Pietarinen

2010-02-07T00:59:00.001+02:00

Kriitikkona vuodesta 1994, nykyisiä julkaisuja Katso ja 7 päivää/tv-lehti.

1. Yön ritari (Christopher Nolan, Yhdysvallat, 2008)
2. Superbad (Greg Mottola, Yhdysvallat, 2007)
3. Muiden elämä (Florian Henckel von Donnersmarck, Saksa, 2006)
4. Up – kohti korkeuksia (Bob Peterson & Pete Docter, Yhdysvallat, 2009)
5. Parempi kuin Beckham (Gurinder Chadha, Iso-Britannia/Yhdysvallat/Saksa, 2002)
-------------------
1. Raid (Tapio Piirainen, 2003)
2. Helmiä ja sikoja (Perttu Leppä, 2003)
3. Näkymätön Elina (Klaus Härö, Suomi/Ruotsi, 2002)

1. ”Terrorismiaiheinen sarjakuvaleffa todistaa, ettei painava sisältö välttämättä vähennä elokuvan viihdearvoa.”

-------------------

1. ”Suomalainen ja kansainvälinen dekkariperinne lyövät kättä kieli poskessa.”

Risto Raitio

2010-02-07T00:58:00.002+02:00

Filmihullun toimitussihteeri. Aloitti elokuvakritiikin kirjoittamisen 80-luvun lopulla Ruumiin kulttuurissa; avusteli 90-luvulla satunnaisesti mm. LaStradaa ja Demaria – 2000-luvun puolivälistä säännöllisemmin Filmihullussa.

1. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
2. Kill Bill (Quentin Tarantino, Yhdysvallat/Japani, 2003–2004)
3. Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (Peter Jackson, Yhdysvallat/Uusi-Seelanti, 2001)
4. Eräs joulutarina (Arnaud Desplechin, Ranska, 2008)
5. The Prestige (Christopher Nolan, Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2006)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Helsinki, ikuisesti (Peter von Bagh, 2008)
3. Näkymätön Elina (Klaus Härö, Suomi/Ruotsi, 2002)

1. ”Omaehtoisuudessaan ja selittelemättömyydessään huikea näyte visionäärisestä elokuvanteosta.”
2. ”Näitä ei voi erottaa: täydellistä välineen hallintaa vastaansanomattomalla B-sensibiliteetillä.”
3. ”Näytti mitä elokuvalla voi 21. vuosisadalla tehdä, Mélièsin jalanjäljissä. (Koko trilogiaa ei osaa hahmottaa yhtenä kokonaisuutena – varsinkin kun jatko-osia piti odottaa aina vuosi valkokankaille – siihen se on liian massiivinen.”
4. ”Sesonkielokuvan dekonstruktio ranskalaisittain, suurella sydämellä.”
5. ”’Väärinymmärretty’ versiointi hienosta romaanista; kuin 2000-luvun retro-Blade Runner.”

-------------------

1. ”Loistelias: Akin humaanein ja tasapainoisin.”
2. ”Oulun mies onnistui sykähdyttämään vanhaa stadilaista kotikaupungin komealla ylöspanolla.”
3. ”Lupaavan ohjaajatulokkaan hieno esikoinen.”

Tapio Riihimäki

2010-02-07T00:56:00.001+02:00

Elokuva-alan virkamies ja elokuvaharrastaja, jonka päätyö on Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa, ja sivutyö Filmihullu-lehdessä sekä freelance-kirjoittamisen parissa. Kirjoittanut elokuvasta 90-luvun lopulta lähtien.

1. Ryan (Chris Landreth, Kanada, 2004)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Sideways (Alexander Payne, Yhdysvallat, 2004)
4. Tahraton mieli (Michel Gondry, Yhdysvallat, 2004)
5. Sodan oppitunnit (Errol Morris, Yhdysvallat, 2003)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Valkoinen kaupunki (Aku Louhimies, 2005)
3. Musta jää (Petri Kotwica, 2007)

1. ”Joskus tuntuu siltä, että jokin elokuva muuttaa elokuvakerrontaa. Tekijä on ehkä löytänyt jonkin hyvinkin yksinkertaisen idean, joka tuntuu sopivan kerrottavaan tarinaan ja kerrontavälineeseen niin itsestään selvästi, että tulee ihmetelleeksi, miksei kukaan muu ole tehnyt tätä jo paljon aikaisemmin. Tässä vain noin vartin kestävässä animaatiossa tuo yksinkertainen kuningasidea on ’psykologinen realismi’: eletyn elämän jäljet ja henkilöiden psyykkinen tila näkyvät hahmojen fyysisessä olemuksessa puuttuvina kehonpalasina, torsoina ruumiinjäseninä ja puolittain repeytyneinä päinä. Jokainen meistä on elämän vammauttama vaikkei se aina ulospäin näkyisikään kuten tässä elokuvassa. Kun hienoon visuaaliseen jälkeen yhdistyy animaation uranuurtajiin kuuluneen Ryan Larkinin koskettavan surullinen elämäntarina, ei ole liioiteltua puhua mestariteoksesta, joka on Oscarinsa ja muut palkintonsa ansainnut.”
2. ”Aki Kaurismäki on Suomen ainoa maailmanluokan auteur. Ohjaaja, jonka töissä yhdistyvät suvereenilla tavalla elokuvan tuntemus, yksinkertainen mutta toimiva kerronta, ja – mikä tärkeintä – humanismi, joka ei ole millään tavalla falskia tai siirappista. Akin elokuvien katsominen on kerta toisensa jälkeen voimaa antava kokemus.”
3. ”Komedia on ’vakavien’ elokuvaharrastajien keskuudessa turhan usein ja turhaan ylenkatsottu lajityyppi. Parhaimmillaan komedia viihdyttää, naurattaa, itkettää, ja saa ajattelemaan, kaikkia näitä jopa samanaikaisesti. Komedian ei tarvitse olla tyhjänpäiväistä toikkarointia, vaan se voi tehdä näkyväksi elämän tragikoomisuuden ja sekä ihmisen pienuuden että suuruuden. Fiksua komediaa voisi tällä listalla edustaa yhtä hyvin vaikka Woody Allen tai Coenin veljekset, mutta koska yksi elokuva on valittava, saakoon kunnian Alexander Paynen Sideways, miehisen etsinnän ja ystävyyden riemukas kuvaus.”
4. ”Onko parempi muistaa vai olla muistamatta? Mitä meillä olisi jos meillä ei olisi muistoja? Tai yhteistä historiaa läheisimpiemme kanssa? Michel Gondryn ohjaamassa ja Charlie Kaufmanin käsikirjoittamassa elokuvassa yhdistyvät hieno aihe, hyvä käsittely ja vuosikymmenen paras elokuvannimi!”
5. ”Muistan, millaisen vaikutuksen Emilie de Antonion Richard Nixonia kuvaama dokumentti Milhouse aikoinaan teki. Sille oli pakko nauraa, vaikka toisaalta sen kuvaama todellisuus oli niin kammottavaa, että naurustaan tunsi syyllisyyttä. Errol Morrisin dokumentti Robert McNamarasta ei ole yhtään hauska, mutta se saa katsojansa – ainakin minut – miettimään, pitäisikö McNamaraa ymmärtää ja mahdollisesti sääliä. Ja kun samalla hetkellä muistaa, kuinka McNamara on toimillaan ollut aiheuttamassa lukemattomien siviiliuhrien kuoleman, tuntee syyllisyyttä tästä hetkellisestä ymmärtämistavoitteestaan. Dokumenttielokuva on usein parhaimmillaan silloin, kun se ei pyri selittämään liikaa, vaan antaa kuvaamansa aiheen puhua puolestaan. Juuri tässä Errol Morris onnistuu jälleen kerran mainiosti.”

-------------------

1. ”Ks. perustelut yllä.”
2. ”Elämä, ja erityisesti miehen elämä, on välillä rankkaa. Vaikka Valkoisen kaupungin rankistelu menee välillä itsetarkoitukselliseksi, on päähenkilö Velimatin tarina sekä uskottava että looginen kuvaus siitä, miten elämän noidankehä voi syntyä ja pahentua kuin huomaamatta. Onnistuneinta elokuvaa saadaan Suomessakin aikaan silloin kun ei mietitä pelkästään sitä, mitä yleisö mahdollisesti haluaisi nähdä, tai että elokuvan on myytävä mahdollisimman paljon lippuja.”
3. ”Vihdoinkin kotimaista elokuvaa, joka on nimenomaan elokuvallista! Ei pelkkää kuvitusta tai kuin kuunnelmaa kuvilla höystettynä, vaan elokuvan mahdollisuuksia hyväksi käyttävää kerrontaa. Ylikirjoittamisen tunteesta ja ajoittaisesta ontumisestaan huolimatta vähintäänkin hieno lupaus ohjaaja-käsikirjoittajansa potentiaalista.”

Janne Rosenqvist

2010-02-07T00:55:00.001+02:00

Elokuvakriitikko, kirjoittanut Film-O-Holiciin vuodesta 1998 lähtien.

1. Jumalan kaupunki (Fernando Meirelles, Brasilia/Ranska/Saksa/Yhdysvallat, 2002)
2. The New World (Terrence Malick, Yhdysvallat, 2005)
3. Babel (Alejandro González Iñárritu, Yhdysvallat/Meksiko, 2006)
4. Kunniasanalla (Sean Penn, Yhdysvallat, 2001)
5. Dancer in the Dark (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Suomi/Alankomaat/Yhdysvallat/Iso-Britannia/Norja/Islanti, 2000)
-------------------
1. Postia pappi Jaakobille (Klaus Härö, 2009)
2. Aleksis Kiven elämä (Jari Halonen, 2001)
3. Joki (Jarmo Lampela, 2001)

1. ”Aitoudellaan hämmästyttävän hätkähdyttävä ja räjähtävän energinen kaupunkiviidakon arjen kuvaus, joka hakee vertaistaan. Todiste latinalaisamerikkalaisen elokuvan hurjasta ilmaisuvoimasta, jollaiseen tehosteisiinsa ja ihmissuhteisiinsa pöhöttynyt Hollywood ei pysty.”

-------------------

1. ”Ihmisyyttä perinpohjaisesti kauhova taideteos, jossa jokainen yksityiskohta, ele, kuva ja tunne on hallittu mestarillisesti.”

Juha Rosenqvist

2010-02-07T00:53:00.001+02:00

Kirjoittanut elokuvakritiikkiä vuodesta 1995. Tehnyt arvosteluja radioon (Nova), televisioon (Yle) ja eri lehtiin (mm. Filmihullu). Oli perustamassa Film-O-Holicia ja sen julkaisijana toimivaa Filmiverkko ry:tä vuonna 1998. Toiminut Film-O-Holicin vastaavana toimittajana perustamisesta lähtien.

1. Miami Vice (Michael Mann, Yhdysvallat, 2006)
1. 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (Cristian Mungiu, Romania, 2007)
3. Babel (Alejandro González Iñárritu, Yhdysvallat/Meksiko, 2006)
4. WALL-E (Andrew Stanton, Yhdysvallat, 2008)
5. The New World (Terrence Malick, Yhdysvallat, 2005)
-------------------
1. Postia pappi Jaakobille (Klaus Härö, 2009)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Joki (Jarmo Lampela, 2001)

1. ”Yhden elokuvan nostaminen ylitse muiden ei onnistu, eli ykköstila mene jakoon. Vuosikymmenen merkittävimmät elokuvat ovat mielestäni Michael Mannin Miami Vice ja Cristian Mungiun 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. Perusteluna on elokuvien estetiikka ja elokuvien kuvallisen kerronnan poikkeuksellinen onnistuminen tarinan merkityssisältöjen avaajana. Estetiikaltaan, kuvakerronnaltaan ja tarinasisällöltään elokuvat ovat tyylillisesti toistensa vastakohtia, mutta kummassakin elokuvassa estetiikka ja visuaalisen kerronnan keinot ovat äärimmäisen harkittuja suhteessa sisältöön. Molemmat ovat kuvakerronnaltaan poikkeuksellisen vaikuttavia elokuvia, joissa nimenomaan kuvan kautta rakennetaan tarinan henkilöiden emotionaaliset ja praktiset motiivit. Kumpikin elokuva on huikea esimerkki kuvan voimasta tänä kuvallisen kulttuurin valtakautena.”
3. ”Jos vuosikymmenen ohjaaja valittaisiin, niin nimi olisi Alejandro González Iñárritu. Hänen elokuviaan on hankala laittaa mihinkään järjestykseen, mutta Babelissa Iñárritu on parhaiten onnistunut yhdistämään tematiikan, estetiikan ja kerrontarakenteen.”
4. ”Merkittävin Disney-animaatio 60 vuoteen. Ensimmäinen digianimaatio, joka yltää perinteisten animaatioiden tasolle. Elokuvan ensimmäinen puolituntinen on elokuvallisen kerronnan juhlaa. Yksinkertaisella tasolla toimiva tieteistarina ja tulevaisuuden kuva ovat onnistuneempia kuin monessa ns. vakavammassa scifi-teoksessa.”
5. ”Terrence Malickin tulkinta Pocahontas-myytistä avaa mieleenpainuvan kuvitteellisen näkymän maailmojen kohtaamisesta ja löytöretkien mukanaan tuomasta uudesta ajattelusta ja eurooppalaisen kulttuurin kolonisaatiosta.”

-------------------

1. ”Klaus Härön elokuvanovelli on esimerkillinen osoitus siitä, miten Suomessakin kyetään tekemään kansainvälisen tason elokuvia pienelläkin rahalla, kun ymmärretään, että pienen tarinan kautta voidaan käsitellä suuria aiheita ja elokuva tehdään tarvittavalla antaumuksella. Estetiikaltaan ja emotionaaliselta vaikuttavuudeltaan poikkeuksellisen hieno elokuva, jossa tarina, tematiikka ja muoto tukevat esimerkillisesti toisiaan.”
2. ”Aki Kaurismäen onnistunein elokuva siinä mielessä, että tässä elokuvassa Kaurismäen tyyli ja huumori murtautuvat ahtaamman entusiastiyleisön piiristä lähemmäs valtavirtaa ilman, että Kaurismäki olisi tinkinyt tyylistään tai periaatteistaan.”
3. ”Jarmo Lampelan pienistä tarinalangoista kokonaisuudeksi kasvava elokuva tavoitti 2000-luvun Suomen ja suomalaiset paremmin kuin mikään muu kotimainen elokuvateos.”

Jukka L. Savolainen

2010-02-07T00:51:00.000+02:00

Toiminut kriitikkona Kuopion kaapelitelevisiossa (1992-1994), Moviezine FreaXissa (1996-2002) ja smackthejack.netissä (vuodesta 2003 alkaen).

1. Pianisti (Roman Polanski, Ranska/Puola/Saksa/Iso-Britannia, 2002)
2. Revolutionary Road (Sam Mendes, Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2008)
3. WALL-E (Andrew Stanton, Yhdysvallat, 2008)
4. Isiemme liput / Kirjeitä Iwo Jimalta (Clint Eastwood, Yhdysvallat, 2006)
5. Amélie (Jean-Pierre Jeunet, Ranska/Saksa, 2001)
-------------------
1. Postia pappi Jaakobille (Klaus Härö, 2009)
2. Eläville ja kuolleille (Kari Paljakka, 2005)
3. Tummien perhosten koti (Dome Karukoski, 2007)

1. ”Roman Polanskin upea elokuva, jossa yhdistyy samassa herkkyys ja julmuus käsittämättömän kauniilla tavalla.”
2. ”Sam Mendesin hieno ja raadollinen kuvaus erikaupunkilaisesta pariskunnasta, joka haluaa päästä irti tavanomaisuudesta.”
3. ”Pixar-yhtiön huikean inhimillinen tarina pikkurobotista.”
4. ”Clint Eastwoodin käsissä saman taistelun kuvaus kahdesta eri näkökulmasta saa katsojan kokemaan tilanteen eri kulttuurin omaan sotilaan näkökannalta.”
5. ”Yllättävän pirtsakka piristysruiske Ranskasta.”

-------------------

1. ”Yksinkertainen, mutta kokonaisuudeltaan koskettava teos, jossa käsikirjoitus antaa tilaa loistaville roolisuorituksille.”
2. ”Koskettava tarina lapsensa menettäneestä perheestä ja heidän elämänsä tapauksen jälkeen.”
3. ”Selitys sama kuin ykkösessä.”

Ja lista jatkuu:
4. Marjan rakkaus (Anne Riitta Ciccone, Italia, 2002)
”Suomalais-italialainen yhteistyöelokuva. Tässä elokuvassa kerrotaan Marjan näkökannalta, kuinka kahden kulttuurin väliset erot voivat olla hyvin suuret ja jopa rakkauskaan ei pysty näitä eroja kuromaan kiinni.”
5. Emmauksen tiellä (Markku Pölönen, 2001)
”Pölösen versio von Trierin ja kumppanien dogma-ajattelusta on hillittömän hauska ja osuva.”

Markku Soikkeli

2010-02-07T00:50:00.002+02:00

Kirjailija, kirjallisuudentutkija (FT) ja kirjallisuuskriitikko. Avustaa pääasiassa Satakunnan Kansaa ja Turun Sanomia. Tehnyt myös satunnaisia elokuva- ja teatterikritiikkejä vuodesta 1984. Elokuva-arvostelujen arkisto.

1. Henkien kätkemä (Hayao Miyazaki, Japani, 2001)
2. Amélie (Jean-Pierre Jeunet, Ranska/Saksa, 2001)
3. Uskollinen puutarhuri (Fernando Meirelles, Yhdysvallat/Iso-Britannia/Kanada/Saksa, 2005)
4. Sideways (Alexander Payne, Yhdysvallat, 2004)
5. Gomorra (Matteo Garrone, Italia, 2008)
-------------------
1. Lapsia ja aikuisia (Aleksi Salmenperä, 2004)
2. Hengittämättä & nauramatta (Saara Saarela, 2002)
3. Isältä pojalle (Visa Koiso-Kanttila, 2004)

1. ”Ylivoimaisen kaunis ja älykäs omassa lajissaan, minkä lisäksi tarina itsessään on niin omaperäinen, että jättää taakseen kaikki muut fiktiot. 00-luvun tärkein perintö tarinankertojille.”

-------------------

1. ”2000-luvun ainoa kotimainen elokuva joka antoi uskoa käsikirjoittajan ja ohjaajan taitoon ymmärtää toisiaan. Rohkean naiivi ja ihmisläheinen elokuva, joka tallentaa 00-luvun ihmistyypeistä villaisen puolen.”

Hans Sundström

2010-02-07T00:48:00.002+02:00

Hufvudstadsbladetin elokuvakriitikko vuodesta 1978 ja kulttuuritoimittaja vuodesta 1980.

1. Good Night, and Good Luck. (George Clooney, Yhdysvallat, 2005)
2. Menen kotiin (Manoel de Oliveira, Portugali/Ranska, 2001)
3. Tyttö ja helmikorvakoru (Peter Webber, Iso-Britannia/Luxemburg/Yhdysvallat, 2003)
4. Isiemme liput / Kirjeitä Iwo Jimalta (Clint Eastwood, Yhdysvallat, 2006)
5. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Helsinki, ikuisesti (Peter von Bagh, 2008)
3. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)

1. ”Sähköinen kamarinäytelmä ankeasta ajasta mutta samalla tyylikäs ja terävä dokumentaatio television lapsuudesta ja sen menetetyistä mahdollisuuksista tämän päivän ’United
States of Amnesiassa’.”
2. ”Eläköön vanhat mestarit! Kristallinkirkas tyylinäyte vielä aktiiviselta portugalilaiselta ohjaajalta, syntynyt 1908(!).”
3. ”Saattaa tuntua sovinnaiselta BBC-pukudraamalta mutta kuitenkin loistava sukellus värien, valojen ja taiteen salattuun maailmaan. Ja täynnä eroottisia latauksia paljastamatta mitään.”
4. ”Myyttinen taistelukenttä upeassa kaksoisvalaistuksessa. Eastwoodin diptyykki on sekä
rekonstruktio että dekonstruktio.”
5. ”Todellisuuden ja sadun hirviöt kohtaavat julmassa ja hellyttävässä tarinassa, loistavasti toteutettu mielikuvitusmaailma.”

-------------------

1. ”Akin lapidaarityylin viimeisin ilmestys.”
2.–3. ”Peter von Baghin assosiatiivisesti rikas kompilaatio ja Pirjo Honkasalon liikuttava sielunmessu ovat kaksi esimerkkiä tämän lajityypin mahdollisuuksista. Nostan ne esiin, koska kotimaisella dokumenttielokuvalla on ollut vahva vuosikymmen.”

Jetro Suni

2010-02-07T00:46:00.004+02:00

Elitisti.netin perustaja ja päätoimittaja vuodesta 2003.

1. The Banishment (Izgnanie; Andrei Zvjagintsev, Venäjä, 2007)
2. Visitor Q (Bizita Q; Kenichi Endo & Takashi Miike, Japani, 2001)
3. Bully (Larry Clark, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
4. Tropa de Elite (José Padilha, Brasilia/Hollanti/Yhdysvallat, 2007)
5. Antichrist (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Italia/Puola, 2009)
-------------------
1. Autobonus (Mika Ronkainen, 2001)
2. Joutilaat (Virpi Suutari & Susanna Helke, 2001)
3. Ponterosa (Heikki Paavilainen, Pasi Kemmo & Mika Kemmo, 2001)

1. ”Melko täydellinen elokuva rakkaudesta.”
2. ”Takashi Miiken paras elokuva.”
3. ”Larry Clarkin paras elokuva.”
4. ”Maskuliinisuuden katarttinen ylistyslaulu.”
5. ”Railakas ihmissuhde-elokuva.”

-------------------

1. ”Symppis ja samalla (hyvällä tavalla) ahdistava.”
2. ”Aidosti kiinnostava ja ajatuksia herättävä.”
3. ”Rehellistä sontaa!”

Eero Tammi

2010-02-07T00:44:00.001+02:00

Kriitikko ja Filmihullu-lehden toimittaja.

1. Tulpan (Sergei Dvortsevoi, Venäjä/Saksa/Kazakstan, 2006)
2. Meidän musiikkimme (Jean-Luc Godard, Ranska/Sveitsi, 2004)
3. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
4. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
5. Japón (Carlos Reygadas, Meksiko/Saksa/Hollanti/Espanja, 2002)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Rakkaus on aarre (Eija-Liisa Ahtila, 2002)
3. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)

Kaisu Tervonen

2010-02-07T00:40:00.004+02:00

Toiminut elokuvakriitikkona 1990-luvun lopusta alkaen. Viimeiset kolme vuotta kirjoittanut ensi-ilta-arvioita Ilta-Sanomiin. Arvioita myös Miss Mixiin, Katso!-lehteen, Koti-Kajaaniin sekä Turun elokuvakerhojen julkaisuun Zoomiin.

1. 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (Cristian Mungiu, Romania, 2007)
2. Luokka (Laurent Cantet, Ranska, 2008)
3. Ystävät hämärän jälkeen (Tomas Alfredson, Ruotsi, 2008)
4. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
5. Pianonopettaja (Michael Haneke, Ranska/Itävalta/Yhdysvallat, 2001)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Miehen työ (Aleksi Salmenperä, 2007)
3. Eila (Jarmo Lampela, 2003)

1. ”4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää valikoitui voittajaksi, koska se on yhtä aikaa haastava ja syvästi koskettava. Riisuttu kerronta, etenkin vähäeleinen kuvaus, teki vaikutuksen. Raskas aihe ei pelkistynyt tympeäksi uhritarinaksi eikä sitä toisaalta kääritty hätäisesti onnelliseen loppuun. Sen sijaan tarinan rytmi tuntui luontevalta, samoin sen lopputulos. Lisäksi molemmat pääosanäyttelijät tekivät erinomaista työtä.”

-------------------

1. ”Kotimaisen ykköselokuvan valitseminen oli jo huomattavasti helpompaa. Mies vailla menneisyyttä on yhtä aikaa sadunomainen ja kiinni arjessa, ajaton mutta kertoo meidän ajastamme, melankolinen mutta toiveikas. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin itkin ja nauroin tätä katsoessani.”

Ari Tiippana

2010-02-07T00:38:00.004+02:00

Kirjoittanut elokuva-arvosteluja vuodesta 1987 Savonlinnan Sanomiin, Uuteen Savoon, Itä-Savoon ja Länsi-Savoon. Lisäksi sarjakuva- ja kirja-arvosteluja.

1. Menneisyyden ote (Clint Eastwood, Yhdysvallat, 2003)
2. Sideways (Alexander Payne, Yhdysvallat, 2004)
3. Lost in Translation (Sofia Coppola, Yhdysvallat/Japani, 2003)
4. United 93 (Paul Greengrass, Ranska/Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2006)
5. The Wrestler – painija (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2008)
-------------------
1. Postia pappi Jaakobille (Klaus Härö, 2009)
2. Haaveiden kehä (Matti Ijäs, 2002)
3. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)

1. ”Amerikkalainen elokuva on käsitellyt lukemattomia kertoja aihetta, jossa laki otetaan omiin käsiin. Tuskin kuitenkaan koskaan niin pakahduttavasti ja vaikuttavasti kuin Clint Eastwoodin Menneisyyden otteessa. Vahvaa, mystistä ja synkkää tunnelmaa täydentää Eastwoodin itsensä tekemä musiikki ja loistelias näyttelijätyöskentely.”
2. ”Sideways sukeltaa suloisenkatkerasti keski-ikäisen miehen kriiseihin, naisnäkökulmaa unohtamatta. Rypälelajikkeet vertautuvat ihmisiin Alexander Paynen älykkäässä, hauskassa ja viininmakuisessa elokuvassa.”
3. ”Sofia Coppolan hienossa, yksinäisyyttä käsittelevässä suurkaupunkikuvauksessa melankolinen ja vangitseva tunnelma pitää katsojan otteessaan.”

-------------------

1. ”Klaus Härön ehjin ja pelkistetyin elokuva. Vanhan papin ja armahdetun elinkautisvangin tarina on pieni, erilainen helmi nykyelokuvien joukossa. Heikki Nousiaisen ja Kaarina Hazardin hienot roolityöt.”

Ja lista jatkuu:
6. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
7. Sin City (Quentin Tarantino, Frank Miller & Robert Rodriguez, Yhdysvallat, 2005)
8. Memento (Christopher Nolan, Yhdysvallat, 2000)
9. Babel (Alejandro González Iñárritu, Yhdysvallat/Meksiko, 2006)
10. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)

"Äärimmäisen niukasti listan ulkopuolella":
Henkien kätkemä (Hayao Miyazaki, Japani, 2001)
Yön ritari (Christopher Nolan, Yhdysvallat, 2008)
Amores perros (Alejandro González Iñárritu, Meksiko, 2000)
Fahrenheit 9/11 (Michael Moore, Yhdysvallat, 2004)
WALL-E (Andrew Stanton, Yhdysvallat, 2008)
Amélie (Jean-Pierre Jeunet, Ranska/Saksa, 2001)
Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)

"Äärimmäisen niukasti [kotimaisten] listan ulkopuolella":
Koirankynnen leikkaaja (Markku Pölönen, 2003)
Musta jää (Petri Kotwica, 2007)
Tummien perhosten koti (Dome Karukoski, 2007)
Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
Minne hepo, sinne reki (Petteri Saario, 2001)
Käsky (Aku Louhimies, 2008)

Lauri Timonen

2010-02-07T00:35:00.001+02:00

Kirjailija ja elokuvakriitikko. Työskennellyt toimittajana vuodesta 2000. Tärkeimpinä foorumeina Filmihullu ja Hiidenkivi.

1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. No Direction Home: Bob Dylan (Martin Scorsese, Iso-Britannia/Yhdysvallat/Japani, 2005)
3. Broken Flowers (Jim Jarmusch, Yhdysvallat/Ranska, 2005)
4. The Wrestler – painija (Darren Aronofsky, Yhdysvallat, 2008)
5. Two-Legged Horse (Asbe du-pa; Samira Makhmalbaf, Iran, 2008)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Sininen laulu – Suomen taiteiden tarina (Peter von Bagh, 2003)
3. Tuulikaappimaa (Matti Ijäs, 2003)

1. ”Sikäli kun melodraama on elokuvan lajeista kaunein ja yleinen moraalinen vaade edellyttää elokuvataiteelta myös yhteiskunnallista ja poliittista maailmankatsomusta, toteutuu tämä casablancalainen yhtälö hienoimmin nimenomaan Miehessä vailla menneisyyttä. Kaurismäki on vakiinnuttanut asemansa maailman elokuvan eturivissä, samalla kun monet viime vuosituhannen lopun mestariohjaajat (Almodóvar, Lynch, Kiarostami, Scorsese, Tarantino, Trier...) ovat hyytyneet 2000-luvulla lähes keskinkertaisuuden asteelle tai tulleet oman ’ominaislaatunsa’ tukehduttamiksi.”

Taneli Topelius

2010-02-07T00:32:00.003+02:00

Kirjoittanut elokuvakritiikkiä vuodesta 1994 alkaen, ensin sanomalehti Ilkkaan ja vuodesta 2001 alkaen Turun Sanomiin.

1. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
2. Kaikki tai ei mitään (Mike Leigh, Iso-Britannia/Ranska, 2002)
3. Moulin Rouge (Baz Luhrmann, Yhdysvallat/Australia, 2001)
4. Dogville (Lars von Trier, Tanska/Ruotsi/Ranska/Norja/Alankomaat/Suomi/Saksa/Italia/Japani/Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2003)
5. Birth (Jonathan Glazer, Saksa/Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2004)
-------------------
1. Käsky (Aku Louhimies, 2008)
2. Postia pappi Jaakobille (Klaus Härö, 2009)
3. Musta jää (Petri Kotwica, 2007)

1. ”1960-luvun Hongkongiin sijoittuva vangitseva melodraama kulkee ääneen lausumattomien tunteiden, äärettömän kauniiden otosten ja Nat King Colen tulkitsemien iskelmien varassa luoden kuvan pakahduttavasta rakkaudesta, jonka molemmat aistivat mutta jota kumpikaan ei voi toiselle tunnustaa.”
2. ”Realistinen draama tyytymättömyydestä kuvaa kolmen työväenluokkaisen perheen elämää taiten rakennettujen syvien henkilökuvien avulla. Arjen rutiinit ja totutut tavat ovat hukuttaa perheyhteyden, jossa painostavuus ja turvallisuus kulkevat käsi kädessä.”
3. ”1900-luvun taitteen Pariisiin sijoittuva loistelias musikaali sovittaa tunnettuja pop-kappaleita rohkeasti uudelleen kertoakseen tyylitietoisen tarinan köyhän kirjailijan ja showtytön rakkaudesta. Visuaalisia yksityiskohtia ja kekseliäitä kerronnallisia oivalluksia pursuava elokuva juhlii romanttista rakkautta käyttäen hyväksi jopa siihen liittyviä kliseitä.”
4. ”Pikkukaupungin asukkaiden tarjoama suoja turvaa etsivälle naiselle osoittautuukin loukuksi, kun hyvistä ihmisistä kuoriutuu tilaisuuden tullen itsekkäitä oman edun tavoittelijoita. Studion lattialle liidulla piirrettyjen lavasteiden käyttö sopii vähitellen kierroksiaan kiihdyttävään elokuvaan, joka läpivalaisee kätketyn kaksinaismoralismin.”
5. ”Omalaatuinen mutta tunnelmaltaan saumaton draama kertoo naisesta, joka uusien häiden kynnyksellä joutuu läpikäymään uudestaan tunteensa edelliseen aviomieheensä. Pitkät leijuvat kamera-ajot johdattavat mielenmaisemiin, joita Nicole Kidman tulkitsee pääroolissa herkästi.”

-------------------

1. ”Sisällissodan jakama maa on Leena Landerin romaaniin pohjautuvassa elokuvassa vain näyttämö psykologiselle valtapelille, johon kuoleman läheisyys lataa oman kylmäävän kerroksensa. Eero Aho ja Pihla Viitala näyttelevät kolmiodraaman arvoituksellisimpia hahmoja, joiden jokainen ele ja repliikki sekä kätkee että paljastaa heidän aikeensa.”
2. ”Pienimuotoinen tarina kuvaa kahden erilaisen ihmisen kohtaamisen, heidän välisensä jännitteen kehittymisen ja lopulta sen purkamisen rönsyilemättä aiheensa ympärillä. Anteeksiannon puolesta puhuva lohdullinen teos lataa käännekohtaansa hetken, joka koskettaa syvältä.”
3. ”Outi Mäenpään ja Ria Katajan näyttelemien vahvojen naisten mielenliikkeisiin porautuva psykologinen jännityselokuva peilaa monikerroksisten hahmojen kautta tuhoon johtavaa pakkomielteistä käytöstä. Viimeistelty elokuva käyttää vahvasti hyväkseen sanattomia hetkiä ja Eicca Toppisen säveltämää musiikkia.”

Reijo Tuikka

2010-02-07T00:30:00.002+02:00

Etelä-Suomen Sanomien elokuvakriitikkona vuodesta 1988 alkaen. Ammatiltaan psykologi.

1. Dancer in the Dark (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Suomi/Alankomaat/Yhdysvallat/Iso-Britannia/Norja/Islanti, 2000)
2. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
3. Menetetty maa (Ethan Coen & Joel Coen, Yhdysvallat, 2007)
4. Antichrist (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Italia/Puola, 2009)
5. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
-------------------
1. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)
2. Käsky (Aku Louhimies, 2008)
3. Pelikaanimies (Liisa Helminen, 2004)

1. ”Elokuva on paras koskaan näkemäni musikaali, jossa musiikki on realistisen luonteva osa kerrontaa, ja tarina on inhimillisesti koskettava.”
4. ”Upea kertomus paranoidisen skitsofrenian kehittymisestä.”

-------------------

1. ”Elokuva rinnastaa oivallisesti yksilön työpaikkakiusaamisen koko valtakunnan kiusaamiseen suomettumisilmiön kautta.”

Seppo Turunen

2010-02-07T00:28:00.002+02:00

Kainuun Sanomien elokuvakriitikko, tehnyt elokuva-arvioita 1980-luvun lopulta lähtien.

1. Puhu hänelle (Pedro Almodóvar, Espanja, 2002)
2. Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (Peter Jackson, Yhdysvallat/Uusi-Seelanti/Saksa, 2002)
3. Brokeback Mountain (Ang Lee, Yhdysvallat/Kanada, 2005)
4. Kunniattomat paskiaiset (Quentin Tarantino, Yhdysvallat/Saksa, 2009)
5. Muiden elämä (Florian Henckel von Donnersmarck, Saksa, 2006)
-------------------
1. Koirankynnen leikkaaja (Markku Pölönen, 2003)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Tyttö sinä olet tähti (Dome Karukoski, 2005)

1. ”Eurooppalaisen elokuvaperinteen loistava osa. Viisas, koskettava, hauska ja traaginen.”
2. ”Upean tarinan uskomaton elokuvasovitus. Helmin syvänteen taistelu tulee tähän päivään, kun siviilit odottavat hyökkääjää porteilleen.”
3. ”Kaunis rakkaustarina.”
4. ”Vino historiannäkemys viehättää.”
5. ”Hieno leikkaus Euroopan nykyhistoriaan.”

-------------------

1. ”Humaani tarina arjen sankaruudesta ja huolenpidosta.”
2. ”Koskettavan hauska ja kirpeä kertomus nyky-Suomesta.”
3. ”Loistava nuorisoelokuva. Harvinainen lajissaan.”

Krister Uggeldahl

2010-02-07T00:26:00.001+02:00

Har fungerat som frilanskritiker sedan slutet av 1980-talet, de senaste tio åren på professionell basis. Är för tillfället knuten till Hufvudstadsbladet. Skriver om såväl biograffilmer som dvd och tevefilmer.

1. Ihmeperhe (Brad Bird, Yhdysvallat, 2004)
2. Jumalan kaupunki (Fernando Meirelles, Brasilia/Ranska/Saksa/Yhdysvallat, 2002)
3. Amores perros (Alejandro González Iñárritu, Meksiko, 2000)
4. Muiden elämä (Florian Henckel von Donnersmarck, Saksa, 2006)
5. Rakastan sinua ikuisesti (Susanne Bier, Tanska, 2002)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)
3. Katastrofin aineksia (John Webster, 2008)

1. ”Av alla filmgenrer är animationen den för tillfället kanske piggaste och som bekant är det produktionsbolaget Pixar som ofta drar det längsta strået. Därför The Incredibles, en furstligt underhållande superhjältesatir som använder sig av en mängd olika berättartekniker och gräver i populärkulturen utan att för den skulle förlora fokus eller hjärta. Kestää isälta pojalle.”
2. ”F. Meirelles gängskildring, förlagd till en kåkstad i skuggan av sambakarnevalens Rio de Janeiro, är en berättarmässig tour-de-force. En ’Maffiabröder junior’ utrustad med en cinematisk arsenal som närmast saknar like. Det är vilt, vackert och brutalt men därmed inte sagt att City of God framstår som en stilövning. Hjärtat finns där, även miljöskildringen och skiten under naglarna.”
3. ”Mexikanen Alejandro González Iñárritu är en av de mest spännande talangerna på den internationella filmhimlen just nu. Och bäst av hans filmer är debutrullen Amores perros, ett episodiskt lagt, existentiellt spetsat fullblodrama som knyter ihop en handfull människoöden i miljonstaden Mexico City. Gael Garcia Bernal gör en av huvudrollerna, liksom Ödet.”
4. ”Den tyska filmen har nyligen gjort comeback på den internationella scenen, detta med draghjälp från den tragiska närhistorien. Florian Henckel von Donnersmarcks Das Leben der Anderen, en sorts antites till Wolfgang Beckers Goodbye Lenin, är historien om en Stasiagent som börjar sympatisera med ’systemets fiender’. Gripande film om en skoningslöst samhällsordning.”
5. ”Inte för intet talar man om ’det danska filmundret’, och trots att Susanne Bier iscensatt Elsker dig for evigt – och Lars von Trier alltid framförs som det stora geniet – är det manusförfattaren Anders Thomas Jensen som är tongivande inom dansk film. Modern kärleksdramatik som mest och bäst, med en estetik som hämtat sin inspiration från den så kallade Dogma-skolan.”

-------------------

1. ”Elaka tungor hävdar att Aki Kaurismäki gör samma film om och om igen och kanske är det en sanning med modifikation. Men i Mies vailla menneisyyttä faller alla pusselbitar på, om det så gäller de dramatiska aspekterna eller yttre inramning. Markku Peltola och Kati Outinen är ett kärlekspar utan like, det är härifrån det till evigheten.”

Kalle Vaarala

2010-02-07T00:24:00.003+02:00

Elokuva-, televisio- ja kirjallisuuskriitikkona Karjalaisessa vuodesta 2000. Harrastaa CIA-kirjallisuutta, amerikkalaisten high school -elokuvien ja -tv-sarjojen keräilyä, kansallista itsetutkiskelua ja eurooppalaista identiteettiä.

1. Millennium Mambo (Qian xi man po; Hou Hsiao-Hsien, Taiwan/Ranska, 2001)
2. Werckmeister Harmonies (Werckmeister harmóniák; Béla Tarr, Unkari/Italia/Saksa/Ranska, 2000)
3. Auringon kaupunki (John Sayles, Yhdysvallat, 2002)
4. Rakkautta ennen auringonlaskua (Richard Linklater, Yhdysvallat, 2004)
5. Kippur (Amos Gitai, Israel/Ranska, 2000)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)
3. Rumble (Jani Volanen, 2002)

1. ”Taiwanilainen Hou Hsiao-hsien on mielestäni aikamme paras elokuvantekijä (jo ’puhtaasti’ ohjauksellisesti ajateltuna), ja Millenium Mambo on suosikkini koko hänen korkeatasoisesta tuotannostaan. Voin nähtävästi katsoa tätä kaunista ja surullista elokuvarunoa loputtomiin. Se kykenee yhden ihmisen (nuoren taiwanilaisnaisen) kautta kiteyttämään koko urbaanin ja globaalin ihmisen tämänhetkisen tilan: tulevaisuudettoman odotuksen ja menneisyydettömän tyhjyyden.
Hou on itse verrannut päähenkilöään syksyiseen lehteen, jonka vääjäämättömän putoamisen hellittämätön seuraaminen synnyttää katsojassaan sympatian tunteen. Nuoruus kukkii ja kuihtuu Houn mukaan nykyään nopeammin kuin hänen aikanaan, etenkin tyttöjen kohdalla.
Metafora puusta pudonneesta ja tuulten riepottelemasta lehdestä on kuin ihminen, joka elää ilman juuria, traditiota ja kulttuuria. Vuosituhannen vaihteen maailmassa paikkaan sidotun ihmisen tilalle on tullut globaali kuluttaja; koulutuksen ja taiteen on korvannut huumeiden viihdekäyttö ja viihteen huumekäyttö.
Ilman teesielokuvan väkinäisyyksiä Hou osoittaa, että sillä jolla ei ole menneisyyttä ei ole myöskään tulevaisuutta. Hän sijoittaa mukaan myös pienen mutta suhteellisen monimielisen toivonkipinän, tosin vain aktiivisen ja valppaan katsojan havaittavaksi ja pohdittavaksi. Ei siis mitään popcorn-kamaa.”
2.–4. ”Myös Tarrin, Saylesin ja Linklaterin elokuvissa voi nähdä saman dynamiikan henkilökohtaisen ja poliittisen välillä. Heidän elokuvassaan pieni ihminen yrittää luoda kulttuurinsa rippeistä itselleen henkilökohtaisesti merkityksellistä tilaa ja aikaa kaiken kattavan ja ilmeisen pysäyttämättömän kapitalismin puristuksessa.”
5. ”Israelilaisessa sotaelokuvassa Kippurissa on myös löydettävissä sama vastakkainasettelu: pariskunnan pyhäinpäivälle (yom kippur) aiotun aistillisen rakastelusession keskeyttää varoittamatta puhjennut sota (vuoden 1973 mallia), jonka intensiivinen ja hyperrealistinen kuvaus jauhaa katsojaltakin jalat muusiksi (ainakin teatterielämyksenä, ei välttämättä televisiosta katsottuna).
Myös listaltani ensimmäisenä pois pudonneessa elokuvassa, iranilaisen Jafar Panahin Paitsiossa on kärkevästi läsnä sama perusristiriita henkilökohtaisen ja poliittisen välillä; siinä vain kapitalismin sijasta totalitaarisen paineen tuottaa teokraattinen valtio, siinä missä henkilökohtaista tasoa luo jalkapallo. (Ja jos loput top kympistä halutaan, niin kaikista suosikeistani löydän helposti saman kuvion: Notre musique, Kaikki tai ei mitään, Lapsi, Yi yi).”

-------------------

1.–2. ”Kaurismäki on ainoa maailmanluokan elokuvantekijämme. Ja myös hänen elokuvissaan – jos kenen – kuvataan pienen ihmisen sääliä, kauhua ja naurua herättävää pyristelyä saavuttaa ihmisen arvoinen elämä kapitalismin puristuksessa. A.K. on Abbas Kiarostamin ohella ainoa Chaplinin elossa oleva perillinen tässä Jumalan hylkäämässä maailmassa.”
3. ”Jani Volasen Rumble on kotimainen kulttielokuva, jollaisia siunaantuu suurin piirtein kerran vuosikymmenessä (Simpauttaja 70-luvulla, Katsastus 80-luvulla, Back to the USSR – takaisin Ryssiin 90-luvulla). Siinä lyövät kättä päälle supisuomalaiset kännäysreissutarinat (A. Kivestä J. Tervoon) ja amerikkalaisen populaarikulttuurin ylivalta. Sama puristus siis tässäkin. Rumblen arvo ja merkitys on mielestäni siinä, että tuo puristus on molemmilta puolilta yhtä vahva, jotta tämä pieni timantti on voinut heijastaa kuvaportin läpi päivänvaloa.”

Tero Vainio

2010-02-07T00:23:00.004+02:00

Kalevan elokuvakriitikko. Toiminut kriitikkona vuodesta 1998.

1. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
2. Junebug (Phil Morrison, Yhdysvallat, 2005)
3. Puhu hänelle (Pedro Almodóvar, Espanja, 2002)
4. Ihmisen pojat (Alfonso Cuarón, Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2006)
5. Liikkuva linna (Hayao Miyazaki, Japani, 2004)
-------------------
1. Joki (Jarmo Lampela, 2001)
2. Muukalainen (Jukka-Pekka Valkeapää, Suomi/Saksa/Viro/Iso-Britannia, 2009)
3. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)

1. ”Vuosikymmenen huumaavin rakkaustarina ja esimerkki elokuvan kyvystä muuttaa aika ja tila musiikiksi.”
2. ”Niinkin puhkikulutettu aihe kuin perhe toimii pohjana häkellyttävän arvoitukselliselle matkalle tunteiden mysteeriin.”
3. ”Monimutkainen tarina joka silti pääsee sisään vaivattomasti kuin tuoksu.”
4. ”Kuvakerrontaa uudistava, vavahduttava faabeli ihmiskunnan lopusta ja alusta.”
5. ”Mielikuvitus ei tunnusta rajoja.”

-------------------

1. ”Rinnakkaisten tarinalinjojen viisas elokuva joka pärjää kansainvälisille vastineilleen.”
2. ”Kotimaisen elokuvan kentässä raikas tuulahdus tinkimättömästä visiosta.”
3. ”Vanhan maestron estetiikan rento kiteytymä.”

Ja lista jatkuu:
Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta (Andrew Dominik, Yhdysvallat/Kanada 2007)
Innocence – viattomuus (Lucile Hadzihalilovic, Ranska/Iso-Britannia/Belgia, 2004)
Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (Ang Lee, Kiina/Taiwan/Yhdysvallat/Hongkong, 2000)
Miami Vice (Michael Mann, Yhdysvallat, 2006)
Memories of Murder (Salinui chueok; Bong Joon-ho, Etelä-Korea 2003)
Hunger (Steve McQueen, Iso-Britannia/Irlanti, 2008)
Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
Dark Water (Honogurai mizu no soko kara; Hideo Nakata, Japani, 2002)
Still Walking (Aruitemo aruitemo; Hirokazu Kore-eda, Japani, 2008)
There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, Yhdysvallat, 2007)
Valkoinen nauha (Michael Haneke, Itävalta/Saksa/Ranska/Italia, 2009)
Zodiac (David Fincher, Yhdysvallat, 2007)
The Holy Girl (La niña santa; Lucrecia Martel, Argentiina/Espanja/Italia/Alankomaat, 2004)
Royal Tenenbaums (Wes Anderson, Yhdysvallat, 2001)

Ja kotimaisista:
Koirankynnen leikkaaja (Markku Pölönen, 2003)
Pelikaanimies (Liisa Helminen, 2004)
Liikkumavara (Annika Grof, 2009)

Jarmo Valkola

2010-02-07T00:21:00.002+02:00

Kirjoittanut kritiikkejä mm. Keskisuomalaiseen. Elokuvahistorian professorina Tallinnan yliopistossa.

1. Werckmeister Harmonies (Werckmeister harmóniák; Béla Tarr, Unkari/Italia/Saksa/Ranska, 2000)
2. Mulholland Drive (David Lynch, Ranska/Yhdysvallat, 2001)
3. Pan’s Labyrinth (Guillermo del Toro, Meksiko/Espanja/Yhdysvallat, 2006)
4. Menetetty maa (Ethan Coen & Joel Coen, Yhdysvallat, 2007)
5. Lentävien tikarien talo (Zhang Yimou, Kiina/Hongkong, 2004)
-------------------
1. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)
2. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)
3. Postia pappi Jaakobille (Klaus Härö, 2009)

1. ”Unkarilaisen Béla Tarrin mestariteos. Moniulotteinen tarinan unkarilaisesta kylästä, johon saapuu salaperäinen ’Prince’ maailman suurimman valaan kanssa. Pitkät otokset, yhteensä vain 47, 2 1/2 tunnin elokuvassa. Mustavalkoinen fotograafisuus hallitsee, lisäksi hypnoottinen kuvaus ja musiikki luovat salaperäistä tunnelmaa. Tarr on taide-elokuvan suurimpia uudistajia.”

Päivi Valotie

2010-02-07T00:19:00.001+02:00

Elokuvakriitikko (freelancer).

1. Antichrist (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Italia/Puola, 2009)
2. Unbreakable – särkymätön (M. Night Shyamalan, Yhdysvallat, 2000)
3. Huono kasvatus (Pedro Almodóvar, Espanja, 2004)
4. Amores perros (Alejandro González Iñárritu, Meksiko, 2000)
5. Persepolis (Marjane Satrapi & Vincent Paronnaud, Ranska/Yhdysvallat, 2007)
-------------------
1. Aleksis Kiven elämä (Jari Halonen, 2001)
2. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
3. Joki (Jarmo Lampela, 2001)

1. ”Toista yhtä ahdistavaa elokuvaa ei hevillä muistu mieleen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen filmeistä. Omintakeinen ja omia polkujaan kulkeva ohjaaja ei pyri miellyttämään hetkeäkään pahuuden pohjamutia luotaavassa tarinassaan. Elokuvallisesti komea ja kerrassaan kauniilta näyttävä Antichrist on kammottavan vastenmielinen, ja jää vaivaamaan mielen perukoita pitkäksi aikaa.”

-------------------

1. ”Kansallisromantiikkaa, karnevalismia ja karikatyyrimäisiä hahmoja kierolla tavalla kiehtovassa paketissa. Omaperäisen ohjaajansa luovan hullulla ja tinkimättömällä asenteella tekemä suurmieselokuva, joka ei mahdu perinteisen pönäkän elämäkertaelokuvan muottiin eikä kumartele kuvia, vaikka rakastaakin vilpittömästi päähahmoaan kirjailija Kiveä. Elokuva, jonka jaksaa säännöllisin väliajoin katsoa aina vain uudestaan.”

Tuukka Vartiainen

2010-02-07T00:18:00.003+02:00

Kymen Sanomien, Kouvolan Sanomien ja Etelä-Saimaan elokuvakriitikko. Freelancerina vuodesta 2006.

1. Kätketty (Michael Haneke, Ranska/Itävalta/Saksa/Italia, 2005)
2. Dancer in the Dark (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Suomi/Alankomaat/Yhdysvallat/Iso-Britannia/Norja/Islanti, 2000)
3. Meidän musiikkimme (Jean-Luc Godard, Ranska/Sveitsi, 2004)
4. Punch-Drunk Love – rakkauden värit (Paul Thomas Anderson, Yhdysvallat, 2002)
5. Lust, Caution (Ang Lee, Yhdysvallat/Kiina/Taiwan/Hongkong, 2007)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo, 2004)
3. Tulevaisuus ei ole entisensä (Mika Taanila, 2002)

”Jos rajoittaa valintansa ainoastaan virallisesti elokuvateatterilevityksellä Suomeen rantautuneisiin, on näkökulma ulkomaiseen elokuvaan aika rajoittunut. Rajasin kuitenkin valintani lähinnä niihin (pl. Godard).”
1. ”Itävaltalaisen Haneken Kätketty oli minulle vuosikymmenen elokuva, jos sellaista nyt on edes mahdollista valita. Kätketty on ohjaajaansa puhtaimmillaan; samanaikaisesti älyllinen palapeli, armoton kommentaari ja jonkin syvästi inhimillisen puolustuspuhe. Miehen uusin, Cannesissa palkittu Valkoinen nauha (2009), on huhupuheiden mukaan myös huikea teos, mutta se nähdään Suomessa vasta tulevana keväänä.”

-------------------

1.–2. ”Kaksi 70- ja 80-lukujen taitteessa aloittanutta konkaria, Kaurismäki ja Honkasalo, vastasivat 2000-luvun parhaista kotimaisista.”

Jouni Vikman

2010-02-07T00:16:00.004+02:00

Episodi-elokuvalehden päätoimittaja. Oli 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa perustamassa sensuurinvastaista Dark Fantasy -yhdistystä. Dark Fantasyn ”kauhuun, roskaan ja väkivaltaan” keskittyneestä Gorehound-fanzinesta kasvoi yleiselokuvalehti Hohto, jonka päätoimittajana Vikman aloitti 2000-luvun alussa. Myöhemmin Hohto sulautui Episodi-lehteen.

1. Muiden elämä (Florian Henckel von Donnersmarck, Saksa, 2006)
2. The Prestige (Christopher Nolan, Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2006)
3. Perhonen lasikuvussa (Julian Schnabel, Ranska/Yhdysvallat, 2007)
4. South Park: isompi, pidempi & leikkaamaton (Trey Parker, Yhdysvallat, 1999)
5. United 93 (Paul Greengrass, Ranska/Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2006)
-------------------
1. Musta jää (Petri Kotwica, 2007)
2. Skavabölen pojat (Zaida Bergroth, Suomi/Saksa, 2009)
3. Paha maa (Aku Louhimies, 2005)

1. ”Tärkeä elokuva jo kuvauksena eräästä aikakaudesta lähihistoriassamme, mutta myös liikuttava ja jännittävä kuvaus manipulaatiosta, vainoharhasta, totuudesta, yksinäisyydestä ja ihmisen yhteyden tarpeesta koneiston osanakin.”
2. ”Monista Nolanin ehdokkaista listalle pääsi lopulta tämä mestarillinen silmänkääntötemppu. Elokuva kertoo pakkomielteestä, joka on niin vahva, että elämästäkin tulee illuusio. Katsojalle kerrotaan koko ajan missä mennään, mutta silti tämä tulee huijatuksi – eikä ole siitä tippaakaan pahoillaan.”
3. ”Itkettävän kaunis elokuva mielen ja ruumiin joskus traagisesta epäsuhdasta. Halvauksen saanut pintaliitäjä joutuu rakentamaan minuutensa uusiksi joutuessaan muiden pyörittämäksi lihakasaksi sairaalasängyssä.”
4. South Park -elokuvan Suomen-ensi-ilta oli 4.2.2000. ”Lähdin tekemään listaa nimen omaan viime vuosikymmenen aikana Suomessa ensi-iltansa saaneista leffoista, [joten] otin South Parkin mukaan.”
”Räävittömyys ja huono maku ovat oikein tehtyinä korkeakulttuuria. South Park -elokuva pilkkaa tasapuolisesti kaikkia ja kaikkea – ja kuinka mikään aivan loistavista musikaalinumeroista ei saanut Oscar-pystiä?!”
5. ”Aivan liian pienelle huomiolle jäänyt hyytävä kuvaus siitä, miten ikuiseksi arvoitukseksi jäävä tositapahtuma olisi voinut edetä. Sen ohella hiostuttavan jännittävä elokuva, joka tempaisee mukaansa, vaikka lopputuloksen tietää.”

-------------------

1. ”Harvemmin Suomessa on nähty yhtä hienosti toimivaa jännityselokuvaa, joka samalla on onnistunut tutkielma ihmispsyykestä.”
2. ”Uskomattoman kypsä esikoisteos kiskoo hienot roolisuoritukset niin aikuis- kuin lapsinäyttelijöistäänkin. Elokuva kutkuttaa huumorillaan ja itkettää inhimillisyydellään.”
3. ”Ihmiskohtalot pyörivät pirullisissa ympyröissä välillä traagisin seurauksin törmäten. Hieman epätasainen, mutta vakaumuksellisessa lohduttomuudessaan uskomattoman vangitseva elokuva.”

Hannu Waarala

2010-02-07T00:14:00.002+02:00

Kirjoittaa dvd-julkaisuista mm. Keskisuomalaiseen ja Uutispäivä Demariin sekä kotimaisista ensi-illoista Keski-Suomen Viikkoon. Kuuluu Filmihullun toimituskuntaan.

1. Meidän musiikkimme (Jean-Luc Godard, Ranska/Sveitsi, 2004)
2. Dancer in the Dark (Lars von Trier, Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Suomi/Alankomaat/Yhdysvallat/Iso-Britannia/Norja/Islanti, 2000)
3. 4 (Ilja Hržanovski, Venäjä, 2005)
4. In the Mood for Love (Wong Kar-Wai, Hongkong/Ranska, 2000)
5. Menetetty maa (Ethan Coen & Joel Coen, Yhdysvallat, 2007)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Laitakaupungin valot (Aki Kaurismäki, 2006)
3. Ystäväni Henry (Auli Mantila, 2004)

1. ”Elokuva on älyä, tunnetta + intuitiota ( ja Sibeliusta).”

-------------------

1. ”Elokuva, joka on toteutettu filosofi Pascalin hengessä ( toisin sanoen matematiikkaan on lisätty moraalia ja tunnetta).”

Helena Ylänen

2010-02-07T00:12:00.001+02:00

Helsingin Sanomien elokuvatoimittajana vuodesta 1979 vuoteen 2005. Oli lehden kriitikkona jo ennen elokuvatoimittajan työtä. Kritiikkikokoelma Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle ilmestyi vuonna 2006.

1. Meidän musiikkimme (Jean-Luc Godard, Ranska/Sveitsi, 2004)
2. In Praise of Love (Éloge de l’amour; Jean-Luc Godard, Ranska/Sveitsi, 2001)
3. Million Dollar Baby (Clint Eastwood, Yhdysvallat, 2004)
4. Puhu hänelle (Pedro Almodóvar, Espanja, 2002)
5. WALL-E (Andrew Stanton, Yhdysvallat, 2008)
-------------------
1. Mies vailla menneisyyttä (Aki Kaurismäki, 2002)
2. Maa (Veikko Aaltonen, 2001)
3. Haaveiden kehä (Matti Ijäs, 2002)

1.–2. ”Minulle 2000-luvun tärkeimmät elokuvat sekä sisällöltään että tyylillisesti. Kummassakin aiheena ovat sota/politiikka ja niiden näkyminen ihmisissä silloinkin kun konfliktit ovat ohitse. Ensin mainittu [Meidän musiikkimme] on kolmiosainen draama-dokumentti (tosi asiassa tätä pitäisi ehkä kutsua näytellyksi dokumentiksi) Sarajevosta, siellä tapahtuneiden vaiheiden opetuksista ja seuraamuksista. Jälkimmäinen [In Praise of Love/Éloge de l’amour] kuvaa eurooppalaisten taistelua omasta historiastaan ja muististaan/muistoistaan amerikkalaisten kaikkialle tunkeutuvia haltuunottoja ja tulkintoja vastaan. Molemmissa draama- ja dokumenttielokuva toteutetaan samalla, raikkaalla, kulloisenkin hetken tallentavalla suoruudella.”
3. ”Järkyttävä tragedia, jonka varsinaisena teemana on uskaltaminen.”
4. ”Todella omintakeinen ja rohkean uskaliaasti toteutettu, ennalta-arvaamaton elokuvadraama.”
5. ”Amerikkalainen animaatio vanhanaikaisesta pikkumiehestä (kone) uudessa maailmassa, etsimässä rakkautta.”

-------------------

1. ”Ei elokuva tämän paremmaksi tule. Se on yksinkertainen, selkeä ja kertoo ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista – kyvystä yhteisöllisyyteen ja pyrkimyksistä rakastaa. Aki Kaurismäellä on suomalaisessa elokuvassa ainutlaatuinen kyky ilmaista hellyyttä ja luottamusta päähenkilöitään ja siis ylipäätään ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan.”
2. ”Dokumentti suomalaisista maanviljelijäperheistä. Näin riidattomasta elokuvasta on pakko pitää ja sitä arvostaa.”
3. ”Tragikomedia suvusta, joka on omistautunut nyrkkeilylle. Matti Ijäksellä on merkillepantava kyky ottaa käsikirjoituksen sisältämät tarkoitukset haltuunsa. Hän ei vain kerro tarinaa, vaan hän tietää, miksi hän ko. tarinaa kertoo.”

00-luvun parhaat?

2010-02-07T00:01:00.000+02:00

Jäikö jokin elokuvataiteen tämän vuosituhannen merkkiteoksista mainitsematta? Jos haluat tuoda esiin omat valintasi päättyneen vuosikymmenen 2000–2009 elokuvatarjonnasta, tee se tämän viestin kommenttiosuudessa. Myös muunlainen asiaan liittyvä kommentointi on tässä paikallaan.